Lenkkeilyä ja vapaa-aikaa

Leiri viikonlopun jälkeen maanantaina käytiin siis lenkkeilemässä Miiran ja koirien kanssa. Meillä on nyt tämmöinen vapaa viikko. Tai siis koiralle vapaa, mutta mulle pääsiäiseksi töitä koira Kikalle. 

Miira otti kameran mukaan ja saatiin pojista hienoja kuvia! Osaisimpa itsekkin käyttää kameraa ja lightroomia nuin hyvin. 

Me lähdettiin siis Heinolan motocross radalle metsään ja pojat juos ja kylpi mudassa! Me ei olla siis tehty yhdessä muuta, kun treenattu ja nyt, kun lähdettiinkin metsään niin olihan se koirillekkin uus tilanne. Mutta pojat tulee hyvin toimeen ja saivat liikuntaa. Niin ja omistajat kuvia!

Linkki Miiran blogiin: http://team-whoopsadaisy.blogspot.fi/

Kaverini tekema paracord setti! Ihan parasta!

Mä halusin nyt tehdä meille vko 16-22 treeni kalenterin, koska mua ärsyttää, kun en ikinä osaa päättää, että mitä tänään tehtäisiin. Helppoa elää kalenterin mukaan!

(pahoittelen laatua)

Kuten kalenterissa lukee niin me päästiin siis Heinolan Palvelu- ja Seurakoira yhdistyksen agility ryhmään ja lisäksi Suomen Bokseriyhdistyksen mukaan tottistelemaan! Toki me tokoillaan eikä tottistella. Kohta varmaankin siirrytään ulos treenaamaan agility ja toko porukan kanssa.
Kaikenlisäksi ostin myös kesäkaudelle kausikortin PS-agility esteille Heinolaan. Kai me sitten ihan tosissaan tehdään agilityä.

Me ollaan tehty nyt kaksi jälkeä ja nyt on sanottava, että tahtia on hidastettava jäljellä. Urpo vetää ihan hullun lujaa jäljen ja sitten kun se menee sekaisin hajussa niin nostaa kuonon maasta ja katsoo mua tyhmänä. Joten nyt annetaan jäljen vanhentua ainakin 2h ja harvemmin nameja. Eiköhän sekin ala sujumaan! Meillä ei vaan oo kauheen hyvät mahikset tehdä pellolla joten tehdään melkein aina metsäjälkeä..

Katsotaan saisinko tehtyä uuden tarvikepostauksen, kun tavarat vaan muuttuu ja muuttuu..

Pahoittelut, etten vielä saa tokonuorten viikonlopusta tekstiä julkaistua, koska sieltä muuttuu vain muutama dokumentti. Mutta maanantaina lupaan, että se on julkaistu!

Tokonuorten kevätleiri

PAHOITTELUT, ETTÄ POSTAUS ON NÄIN PAHASTI MYÖHÄSSÄ!!

Perjantaina 7.4 heti koulun jälkeen suoraan kotiin hakemaan koira ja kamat. Klo 14 auto starttasi kohti Klaukkalaa ja kennelliiton koulutus tilaa. 

Noin. Klo 16 saavuttiin hallille ja heti klo 16.30 meille tuli luennoimaan,

Mentaalivalmentaja

 Anne Talvitie 

Luennolla puhuttiin paljon ihmisen päässä liikkuvista asioista ja siitä minkä merkityksen sinä itse annat esimerkiksi koe tilanteelle tai vaikkapa hammaslääkäriin menosta.

Kaikilla ihmisillä on pysyvä ja kehittyvä ajattelutapa ja esimerkiksi minulla pysyvä ajattelu on juuriki esim, koetilanteessa "me ei kuitenkaan saada sitä ykkös tulosta" tyyliin, eli noin olen ajatellut aina tähän mennessä..

Kehittyvä ajattelutapa taas on sitä, että ajatellaan "kohta on meidän vuoro, me mennään treenaamaan ja hakemaan onnistumista ja jos ei onnistuta niin sitten treenataan." 

Itsellänihän tuo pysyvä ajattelutapa on ainoa mitä osaan käyttää. En osaa ajatella niin, että me mennään tekemään parhaamme ja me ollaan parhaita juuri näin kun me ollaan, vaikka olisi täysin sallittua ja hienoa ajatella noin!

Paljon puhuttiin myös siitä kuinka ohjaajalle tulee paineita, kun mietitään, että mitäköhän muut ajattelee tai mitäköhän tuomari ajattelee vaikkapa tästä minun koiran rodusta tai iästä yms.

Meille jaettiin kaksi lappua joissa toisessa luki pysyvä ja toisessa kehittyvä. Laput laitettiin meidän molemmille puolille ja käskettiin mennä seisomaan ensin pysyvä lapun päälle. Silloin Anne kysyi, että mikä on se teidän pysyvä ajattelu mitä ajattelette aina esim, kokeeseen mennessä.

Minä vastasin juurikin tuon, että kun aina pitäisi yrittää olla parempi muita ja se jos kerran onnistuisi niin sinulta odotetaan, että onnistut myös seuraavan kerran, niinkuin onnistuttiin epiksissä ja mulla oli liian suuri tarve onnistua siellä Janakkalan virallisessa kokeessa, vaikka tiesin, että silloin pakka oli hajalla. Se tuo paineita siitä, että jos et onnistukkaan niin teitä ei hyväksytä, vaikka asia ei ole niin. 

Esimekkinä tämä MM kultaa tokosta voittanut Oili Huotari, ajatteleeko ihmiset, että jos hän ei ensi vuonna voita niin hän on huono tokossa ja kouluttamisessa? Itse en ainakaan ajattele niin.

Sitten käskettiin mennä seisomaan kehittyvä lapun päälle ja keksiä asioita miten voisi ajatella esim, kokeeseen mennessä ja nimenomaan keksiä, koska itse en aiankaan vielä osaa ajatella, että ensikerralla kun mennään kokeeseen niin sinne mennään treenaamaan. Se ei vaan onnistu minulta.

 Tehtiin myös muutama fyysinen harjoitus, kuten se että noustiin seisomaan ja suoristettiin ryhti ja hartijat taaksepäin ja leukaa hieman ylöspäin. Kuin oltaisiin todella ylimielisiä ja aina valmiita voittamaan itsemme joka tilanteessa.

Onhan se koirallekkin aivan eriasia mennä semmoisen ohjaajan kanssa treenaamaan ja kokeeseen, kun ohjaaja seisoo ryhdikkäästi ja itsevarmasti, kuin että ohjaaja seisoo hieman epävarmasti ja jännittää ihan pirusti. Kuten tiedätte, jos ohjaaja jännittää niin koirakin ajattelee, että mitähän nyt tapahtuu, kun normaalisti se ohjaaja ei jännitä ja on aina kivaa seurata ohjaajaa joka johtaa koiraa varmasti.

Meidän piti miettiä pysyvä lapulle nimi joka halutaan täysin unohtaa ja keskitytään vain kehittyvään ajatteluun. Minä annoin sille nimeksi pelkuri. Haluan jättää kaiken tuommoisen "jospa ei mennäkkään" tai "ei me mitään ykköstä saada" ajattelun pois ja keskittyä siihen, että me onnistutaan ja antaa muiden ajatella miten haluaa, mutta me ollaan just meille parhain koirakko. Ei ole toista Aamua ja Urpoa, vaan ollaan vain me.

Saatiin myös muutama kysymys johon meidän täytyy miettiä vastaukset.

1. Missä olen muuttumaton?

"mitä se saa minussa aikaiseksi?

2.Mikä lauakaisee pysyvän asenteen?

3. Anna sille nimi, mikä ET halua olla.

4. Huomaa, kun pysyvä asenne tulee ja mitä voit silloin tehdä toisin?

Näitä mietin tässä puol vuotta ja toivottavasti saan vastaukset ensi leiriin mennessä.

Luennon jälkeen alkoi yhteistreenit jossa tällä kertaa sai omalla vuorolla vaan hieman treenata ja tutustuttaa koiraa halliin. Meidän osalta tämä ei onnistunut, koska seinä naapurissa oli jokin bändi soittamassa ja kun Urpo tajusi sen matalan äänen mikä sieltä tuli se meni aivan lukkoon. Itse myös murruin ihan täysin, koska en osannut ajatella, että tuommoinenkin ääni saa koiran noin paniikkiin.

(C) Hanna-Maria

Pyysin kouluttajaa tulemaan meidän luo ja Urpo meni aivan kouluttajan syliin, tärisi, itki/vinkui ja katseli silmät pullollaan ylöspäin. Urpo yritti myös hakeutua poispäin. Onneksi kerkesin saada Urpon kiinni, koska silloin tammikuussa jäillä Urpo lähti paniikissa lätkimään, eikä tullu takasin ennen kuin menin itsekkin maalle. 

Tämän jälkeen mentiin hallista ulos ja kaikki oli ok. Eli Urpo palautui heti. Sitten, kun palattiin halliin niin epävarmuus jatkui ja sovittiin kouluttajan kanssa, että syötän sille nameja. Ei toki sen takia, että palkkaisin koiraa siitä, vaan siksi, että Urpo pystyisi taas turvautumaan minuun, koska sen takiahan se meni kouluttajan lähelle, koska johtaja murtui eikä siitä olisi voinut ottaa tukea.

Treenien jälkeen meitä odottikin bussi hallin ovella ja lähdettiin kohti hotelli Korpilampea. Hotellilla meidän huonekaveriksi tuli Saara  ja Maya. Maya on reilu vuotikas saksanpaimenkoira narttu. Koirat tuli hyvin toimeen keskenään ja urpo olis toki halunnu tulla vähän enemmän toimeen... :D

Lauantaina aamu alkoi kisanomaisilla treeneillä. Me tehtiin paikkis, seuruu, hyppy ja kaukot. Kaikki suju ihan ok, kun seinä naapurista ei kuulunu sen kummempaa ääntä. Taas toistui se vino PA hypyssä ja seuruussa olis saanu olla yks pykälä enemmän virettä, mutta kaks ois johtanu vuotamiseen. Kaket toimi, mutta draivia ois saanut olla enemmän. Kehään tulo oli tosi hyvä.

Paikkis oli ok ja hiljainen, paitsi sitten kun menin yli 7m päähän eli liian pitkä välimatka tekee koirasta epävarman.

Ja taas luennoitiin Annen  kanssa. Ihan mahtavaa, kun joutuu oikeasti miettimään mitä voisi tehdä toisin ja missä me ollaan jo hyviä. Kirjotin oikeastaan molempien luennoiden asiat tuonne ylös tiivistettynä.

Iltapäivällä treenailtiin niin, että toinen ryhmä toisella kouluttajalla ja toinen toisella. Meidän ryhmä alotti Pernillan koulutuksesta. Urpon kanssa tehtiin muutama palautuminen sivulle merkin kierrolta ja noudolta ja kouluttaja sanoi, että se ei tule olemaan ongelma.

 Tarkoituksena on nyt tehdä noudon palautus ja pitämis harjoituksia seuraten, tuoden, pitäen jne. Urpo ei paineistunut kovinkaan pahasti siitä, että juttelin kouluttajan kanssa. Olen tyytyväinen! Seinä naapurin äänten takia Urpo ei kauheasti innostunut leikkimään, mutta nuissa treeneissä leikki vähän!

Pipan treeneissä me otettiin ruutua. Aattelin nyt alkaa treenaamaan namikupilla jossa joko on tai ei oo namia ja aina kun se sinne juoksee niin vien palkkaa jos kuppi on tyhjä. Mietittiin myös, että on parempi opettaa seisomisen kautta maahan eikä suoraan ruutuun ja maahan tavalla. Treeneissä Urpo alkokin kuuntelemaan ääniä ja todettiin paremmaksi mennä hieman sivummalle heittelemään nameja. Pääasia, että koira kykenee tekemään edes jotain, vaikka pelottaa.

Tehtiin erikseen kehään tulo treenejä, mutta se ei toiminut pelon takia. On se harmi kun Urposta on tullut noin ääniarka.. Mitä jos se alkaa pelkäämään kaikkia halleja joissa on tuuletus päällä? Nimittäin heinolan hallilla se on jo alkanut tuijottelemaan ylöspäin, kun sielä on joku tuuletin härveli.

(C) Hanna-Maria

Lauantaina illalla käytiin myös läp muutamia VOI ja EVL luokan liikkeitä, kuten ohjattua noutoa ja kierto hyppy noutoa. Tähän piti tulla liikkeiden kaavat, mutta noh.. Laitan ne vaikka myöhempään postaukseen...

Sunnuntai aamun treenit alkoi yksilö treeneillä. Me aloitettiin Pipan treeneistä ja tehtiin liikkeestä istumista. Urpo oli heti alkuun todella epävarma hallista, joten mentiin hallin "tuulikaappiin"/eteiseen treenaamaan ja toisen koiran haukunta peitti hallin äänet, joten päästiin tekemään ihan kivasti liikkeestä istumista.

Tehtiin istumista erittäin hitaasta seuruusta ja toimi hyvin!

Sitten voidaan tehdä hieman nopeampi tempoisesta seuruusta jolloin käskyn aikana itsekin pyähdyn ja samantien jatkan matkaa. Pipa sanoi myös, että kannattaa jatkaa vielä edessä istumaan käskemistä jne.

Mietittiin myös sitä, että nyt aina ennen jääviä (istu, maahan, seiso) täytyy ottaa joku ennakoiva merkki käyttöön. Esim, kun tehdään istuminen niin silitän koiraa just ennen liikettä lavan kohdalta tai kun tehdään seisominen niin ennen liikettä silitän koiraa niskasta. Koira alkaa pikkuhiljaa ehdollistumaan niihin ja alkaa tietämään mitä tehdään seuraavaksi. Meillähän on ennen merkin kiertoa "missä merkki" vihjaus ja Urpo alkaa heti ettimään merkkiä katseellaan.

(C) Hanna-Maria

Pernillan  treenissä tehtiin seuruuta.

Tällä kertaa mentiin ulos asti tekemään, koska Urpo oli edelleen epävarma hallissa.

Urpon käännökset on alkanu olemaan väljiä ja se ei oikein oo mukana tai sit se jää vaan tosi pahasti jälkeen. Nyt on tarkoituksena pari viikkoa palkata aina käännöksistä ja pysähtymisistä, koska Urpo on alkanut jättämään PA:n välistä. Päätin myös, että me tehdään nykyään täyskäännös oikeaan tai sitten opetan saksalaisen täykkärin. Urpo kyllä osaa saksalaisen käskystä rally-tokon takia, mutta en tietenkään voi käskeä kokeessa kiertämään. Joten paras vaihtoehto on käännös oikeaan, kun vasen täykkäri on hidas.

Päätin nyt myös että teen perusasennosta maailman parhaan tempun, jotta Urpon PA nopeutuu ja se on super kivaa!

Rakas oli ihan paniikissa kuvaa ottaessa, mutta sai silti hieman ilmettä kuvaan. Voi pientä <3 (C) Hanna-Maria

Sunnuntaina taiettiin tehdä myös paikkista, mutta siitä en ole tehnyt mitään muistiinpanoja joten muistelen että hallin hiljaisuus laukaisi taas epävarmuuden, kun seinä naapurista kuului ääniä.

Sunnuntaina tehtiin myös luopumis harjoituksia, kuten seuruuta lelujen yli, joka ei meiltä sujunut, yllätys yllätys.. epävarmuuden takia.

 Luoksetuloja lelun vierestä ja Urpo oli epävarma ja nami kädestä luopumista jäävien avulla. Ne sujui!

Mun parhaimpia otoksia leiriltä! Kuvassa Hanna-Marian seropi Nelli.

Jäljestetään jälkiä

Me ollaan korkattu jälki kausi!! Keskiviikkona käytiin tekemässä kauden eka jälki, joka oli toki tällä kertaa vaan n. 50m pitkä. Annoin jäljen vanheta tunnin ja Urpo teki ku vanha tekijä. Saa nähä millon alotetaan esineiden ilmaisun opettelu. Nyt ainakin edetään tosi hitaasti ja VARAMASTI!

Tiistaina kattelin ikkunasta ku laitoksen lapset oli ulkon ja aattelin, että nyt meen Urpon kanssa tekemään häiriö treeniä. Jätkä teki niin hienosti, että melkein itku tuli. Tehtiin kosketusalustaa, maassa oloa ja kontaktia, sivulla oloa ja kontaktia ja muutama lyhyt seuruu. Urpo piti kontakteja ihan kivasti, mutta vain muutamassa kohdassa katse vahingossa hairahti, jos joku meni tosi läheltä tai kiljui. Urpo ei myöskään paineistunut missään muussa kohdassa, kun siinä jos juttelin jollekkin ihmiselle. En tiedä miten sitä pitäisi treenata pois. Tokonuorten valkassa on hyvä käydä näitä läpi.

Mutta erittäin tyytyäinen olen. 

Perjantaina lähdin Urpon kanssa koulun jälkeen Koira Kikalle tekemään muutamia siivouksia ja koirien hoitoa, ihan vaan huvikseen. Tulevalle työjaksolle pääsin myös Kikalle. Tuo työ on mulle kuin lomaa koulusta ja vapaa-ajasta. Voisihan tuota harkita ihan jopa työksi, mutta koira rotu ei vaan ole minun rotu(siperian husky). Eikä tuo ala ihan kauheasti myöskääm työllistä, mutta kivaa se on!

Urpoltahan tosiaankin läks karvat. Niinhän siltä pitikin lähtä, mutta meinasin jo perua ajelemisen. Nyt ei enää voi perua. Ihan nätti siitä tuli. Ja niille jotka ei nyt ymmärrä tätä karvojen ajelua, niin tässä on plussat ja miinukset meidän kohdalla:

+ennaltaehkäisee hotspotteja

+ennaltaehkäisee lämpöhalvausta

+punkit löytyy helpommin

+koira viilenee nopeammin(se on jo huomattu näiden parin päivän sisällä)

+koira kuivuu nopeammin ja koira on helpompi putsata näin kurakeleillä

+omaan silmään koira on myös paljon kivemman näköinen ja esimerkiksi vinon sivulle tulon näkee nyt paaaaljon paremmin, kun ei ole pehko edessä

-ötökät saattaa näin alkuun kiusata lyhyellä turkilla

-rajuissa leikeissä turkki ei suojaa hampaan jäljiltä

-ei tiedä minkälainen karva kasvaa takaisin

Kuten huomaa niin plussia on paljon enemmän. Minä ja tuttavani ollaan myös huomattu, että Urpo ihan oikeasti ollut virkeämpi ja ei 5km lenkillä ole läsähtäny 2km kohdalla, vaan jaksaa juosta ilman kuumumista. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, vaikka alkuun mietin, että pitäisikö katua vai ei. 

Sunnuntaina käytiin taas yhteis toko treeneissä. Tällä kertaa tehtiin ohjattua noutoa ja jääviä. Me alotettiin ohjattu nouto vaan kahdella pallolla. Koen, että en saa tehtyä liikkeestä niin kivaa jos alotetaan kapuloilla. Urpo teki ihan kivasti. Jääviä tehtiin kaikkia kolmea Z liikkeessä joka on vasta EVL luokassa. Ihan en tajunnut miksi kouluttaja halusi suoraan tehdä koko liikkeen eikä erikseen kaikkia jääviä, mutta ok mulle, koska Urpo osaa kaiken, paitsi istumisessa täytyy vielä helpottaa. 
Paineistusta oli taas ilmassa varsinkin paikkiksessa, mutta ens kerralla sitten tarkemmin ja paremmalla mielentilalla!

Tokonuorten viikonloppu on ensi viikolla ja sen takia en tee ensi viikolla ollenkaan viikko postausta, vaan kirjoittelen sitten viikonlopun jälkeen valkasta juttua!

Me ollaan niin mahtavii, sun unelmii

Sunnuntaina starttas auto kohti Lahtea ja Lahden kansainvälistä koiranäyttelyä. No joo ei meijän matkaa menny ku se 40min ;D

Paikanpäälle saavuttiin hieman ennen klo 10 ja klo 10 alkoi briardien kehä joita oli vain 7. Sen jälkeen aussiet.

Aussieita oli 22 ja Urpo oli nuorten luokassa jossa oli 4 urosta.

Urpo meni kehään tuttavani kanssa, koska en olisi voinut jännityksen takia sitä viedä, enkä varmasti tulevaisuudessakaan. 

Urpo oli NUO-ERI3, eli erinomainen ja sijoittautui neljästä koirasta kolmanneksi!!

Tuomarina Charlott Sandberg

"Urosmainen kokonaisuus. Hyvä pää, purenta ja leuat. 

Hyvin asettuneet korvat. Hieman korkealle kiinnittynyt kaula.

 Hyvä luusto ja tassut. 

Liikkuu hyvin sivulta, hyvä lihaksisto"

Yhessä mietittiin mitä tuomari ajoi takaa "hieman korkealle kiinnittynyt kaula" ajatuksella..

Mutta olen erittäin tyytyväinen Urpon käytökseen, arvosteluun ja sijoitukseen!

pahoittelen laatua

Lauantaina Urpo toki kävi trimmissä!

 Mitä tulee tokoon, nii me ollaan alettu rakentamaan paikkista ja mielentilaa uusiks. Paikkista aloteltiin sillä kosketusalustalla, mutta Urpo on näköjään hieman unohtanut sen kosketusalustan. EI oikein osaa tarjota, mutta tekee kyllä jos näyttää. Ajattelin, että opetan sen kosketusalustalle maahan menoon. Tuleepahan ruudun opettamisesta helppoa, toivottavasti.

Tokonuorten viikonloppuun on enään tasan kaksi viikkoa ja meidän teemana on todennäköisesti vaan mielentila, paikkia ja rauhottuminen.

Ensiviikolle ei ole mitään suunnitelmia, mutta treenaillaan varmasti taas ja katsellaan mihin tässä edetään.

Pahin painajainen

nonniiii, nyt on sitten koettu se maailman kauhein painajainen. Nimittäin se, että me mentiin viralliseen ALO kokeeseen hakemaan kolmos tulos. Mulla on hieman tyhjä olo, mutta kuitenkin kauheasti ideoita treenaamiseen. Tästä kokeesta en halua laittaa videota tänne netiin joten saatte tyytyä pelkkään tekstiin ja Urpon kuviin.

Tokon ALO koe, Janakkala 18.3.2017

Tuomarina Vesa Kallio

121p.

3. palkinto

sijoitus -

Paikalla makaaminen 0

Kyllä, ihan oikea nolla. Alku näytti lupaavalta kunnes Urpo alkoi kamalasti haistelemaan ja sitten nöyränä nousi ja käveli mun luo. En tajua miksi sen paikkis on yhtäkkiä mennyt pilalle, miksi Urposta on tullut niin epävarma. Miksi koira, joka vielä neljä viikkoa sitten oli täysin valmis, ei enään ole valmis? Miksi koira joka oli neljä viikkoa sitten kiva ja varma on yhtäkkiä epävarma räyhääjä?

Seuraaminen 6

Olen todella pettynyt. Urpo ei tehnyt käännöksiä ollenkaan ja peppu jäi kokoajan matkalle ja jännityksen takia annoin ylimääräsiä käskyjä. Kontakti sentään pysyi.

Liikkeestä maahanmeno 9

Tää toimi onneksi! Maahan menon nopeutta sais lisätä.

Luoksetulo 7

Kutsuin ja Urpo oli lähdössä kehästä ulos, kunnes äkkiä huusin "Urpo" ja sit se tuli sivulle. 

Noutoesineen pito 9

Kiva pito mutta katse harhaili.

Kauko-ohjaus 8

Ihan kiva, mutta hitaat vaihdot.

Estehyppy 8

Odotin liian kauan käskyn antamista, kun Urpo katseli muualle.

Kokonaisvaikutus 7

Vuotaminen vei pisteitä.

Kyllähän mulla itku pääs kehien jälkeen. Harmittaa ihan vietävästi, mutta tästä pitäis vaan yrittää jatkaa eteenpäin. 

Mulla on nyt ideana alkaa rakentamaan paikkista täysin alusta. Aijon vaihtaa paikka käskyn sanaan vartti. Alotetaan ihan nollista niinkuin pennun kanssa tekis. Pyritään tekemään paljon häiriössä, jotta saadaan se varmaksi.

Luoksetuloa treenataan pelkillä tulemisilla sivulle ja läpijuoksuilla. Aletaan nyt myös treenaamaan AVOn liikkeitä ihan pelkän monipuolisuuden takia, että ei aina vaan tehdä ALOn liikkeitä. 

Nyt täytyisi vaan tajuta että meillä on parhaimmassa tapauksessa yli 10v aikaa kilpailla ja treenata, eikä sitä TVAta ytarvitse saada ennen viiden vuoden ikää. Meillä on pelkästään aikaa. Todennäköisesti en vaan tajua tuota vaan olen jo ilmoittamassa Urpoa kokeeseen enskuussa, kun ollaan muka niin valmiita.

Edelleen pidän tämän vuoden tavoitteena TK1, koska ilman tavoitteita me ei edettäis mihinkään suuntaan. Voihan se olla että saavutetaan tavoite vasta joulukuussa, mutta ainakin tämän vuoden aikana toivottavasti.

Ensi sunnuntaina Urpolla on näyttely Lahdessa ja sitten parin viikon päästä onkin jo tokonuorten valmennus viikonloppu. En malta odottaa!

Ilmotin Urpon myös Lahteen petotestiin ilvekselle 23.4. Siinä ei ainakaan tarvitse osata mitään.

Huomenna on toko ryhmän treenit ja maanantai pidetään vapaa päivänä.

Kyllä täältä jorpakosta vielä noustaan ja edetään!

Pakka hajalla

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta meidän ALO liikkeissä luoksari ja paikkis ei vaan toimi. Joku on pahasti pielessä. Urpo on epävarma paikka makuussa ja sen takia vinkuu. Luoksetulo ei ole super nopea vaan lähinnä semmonen "jee mä tuun" vaikka se vois olla semmonen "ihanaa mamma mä tuun täältä."

 Urpo onneksi kyllä laukalla tulee luo mutta semmonen pieni kipinä puuttuu. 

Luotan kyllä tohon paikkikseen ja siihen, että Urpo pysyy maassa, mutta silti pelkään, että se nousee, kun se vinkuu ja on levoton. No vaikka se koe onkin ens lauantaina, niin kyllä luotan siihen, että mennään hyvällä fiiliksellä pitämään kivaa.

Onneksi meillä on nyt sunnuntaisin toi toko ryhmä nii saan Urpoon varmuutta lisää ja häiriöö. tää eka kerta ei menny mitenkää huippu hyvin, mutta ainakin tiedän, että Urpon seuruu ja hyppy on kunnossa. Uskon myös, että kaukot ja kapulanpito on todella hyvällä mallilla. Liikkeestä maahan en tiedä miltä se näyttää, mutta keskiviikkona mennään tekemään kokeenomanen Heinolan hallille.

Agilityn alkeiskurssi päättyi meidän osalta, koska koe menee viimeisen kerran kanssa päällekkäin. Kyllä mä haluan jatkaa aksaa, koska se on jotenkin rentouttavaa ja siinä oikeestaan tulee vaan kehuttua ja palkattua koiraa kokoajan ja koira palkkaa itseään esimerkiksi putkella. Urpo on ihan hassu, kun se saattaa juosta putkeen radan lopussa. Musta on kivaa, että koira oikeasti nauttii.

Tulevalla kaudella aijotaan alottaa se fh-jälki ja tahdon kesänaikana myös edetä siinä oikeasti, eikä niin, että tehdään pelkkää makkara jälkeä. Tottakai tehdään makkarajälkeäkin, mutta aletaan myös treenaamaan esineiden ilmaisua ja jälkeä joka on jonkun muun hajunen kun minun. 

Mä luulen, että me ollaan nyt löydetty ne lajit mitä tahdotaan tehdä tavoitteellisesti.

Lauantaina käytiin  myös kuvailemassa Ediä ja Fodoa. Alan jopa olemaan ihan tyytyväinen kuviin.  (blogger huonontaa laatua joten kuvat ei oo ihan parhaissa pixeleissä.)

Virallisia suunnitelmia

Lomat on nyt lusittu ja on taas aika palata kouluun.. Sain loman aikana paljon kivoja kuvia ja laitan niitä tähän postaukseen. Ilmoitin Urpon myös ensimmäiseen viralliseen ALO kokeeseen. Koe on Janakkalassa 18.3. Jännittää jo nyt ihan pirusti.

 Oon tehny meille kahden viikon treeni suunnitelman, koska musta tuntuu ettei me edetä, kun treenataan niin epäsäännöllisesti. Koetta varten on nyt treenattava ihan tosissaan.

Kokeen jälkeen aletaan myös panostamaan AVO luokan liikkeisiin, koska haluan tietää missä meillä ilmenee ongelmia, kun kuitenkin Tokonuorten viikonloppu on enskuun alussa. Sieltä saa niin paljon vinkkejä ja uusia näkökulmia.

Haluaisin kirjoittaa semmosesta asiasta kuin koiran turkin pois ajaminen kesäksi. Mä olen 95% varma, että ajelen Urpon turkin kesäksi. Nyt herää kysymys, että miksi helvetissä? Just siks, että vältytään hotspoteilta ja yli kuumumiselta. Tiedän, että turkki myös suojaa kuumuudelta, mutta ideana onkin että Urpo kasvattaa kesäkuuksi semmoisen karvan, että se suojaa. Eli ajelisin sen heti Lahti KV:n jälkeen, jolloin turkilla on pari kuukautta aikaa kasvaa.

 Aussie ajeltuna alle 2kk sitten.
Kuvasta kiitos Tanjalle!

 Sama aussie ajeltuna 8kk sitten.
Kuvasta kiitos Tanjalle!

Aussie joka on ajeltu 6kk sitten.
Kuvasta kiitos Tanjalle!

Mitä uuden turkin laatuun tulee, niin olen kysellyt muutamilta aussieiden omistajilta, että onko turkki kasvanut yhtä hyväksi takaisin ja kaikki keneltä kysyin niin vastasivat, että on ja nartuille jopa parempi laatuinen karva. Se on totta, että jos koira on leikattu niin hormoonien takia karva ei EHKÄ kasva yhtä hyväksi takaisn, koska muutenkin karvan laatu huononee leikkauksen jälkeen.

Jos kävisikin niin, että karva kasvaa huonolaatuiseksi takasin (en kyllä usko) niin toivon, että Lahti KV:sta saadaan edes se H niin meidän näyttelyt on näytelty. Jos karva kasvaa hyväksi takaisin niin Urpolla odottaa joulukuussa ainakin yksi näyttely.

Kirjoittelen varmaan ensiviikolla meidän treeneistä. Mainitsinkohan jo että me päästiin tonne Heinolan Palvelu-ja Seurakoira yhdistyksen Toko treeneihin, kivaa päästä tekemään häiriössä.

Meillä on myös yksi Agility päiväkin ens lauantaina ja seuraava jääkin välistä kokeen takia.

Loma teki kyllä todella hyvää, koska tuntuu, että stressi ei paina niin paljoa tällä hetkellä.

Ps. Blogiin saattaapi tulla muutoksia lähiaikoina ;)

HUOM!

Sinä joka et hyväksy koiran turkin ajelemista, toivon, että jätät harmisi omaksi asiaksesi, etkä jaa tätä postausta minnekkään. Minulle saa laittaa sähköpostia osoitteeseen ilona.aamu@gmail.com

son loma!

Se ois vihdoin hiihtoloma! Yhteis haut tehty ja mä hain ykköseks tietenkin Kannukseen Kennellinjalle, kakkoseks Saarijärvelle eläintenhoidon osaamisalalle ja kolmoseks Kauhajoelle eläintenhoidon osaamisalalle.

Nyt sunnuntaina meikä täytti 16v. Ihan huikeeta, että enään kaks vuotta kohti täysi-ikäisyyttä.

Eipä olla tälläkään viikolla mitään tehty, mutta nyt sunnuntaina käytiin ajamassa aussie reellä ja se ei menny kyllä yhtään putkeen, mutta bordercolliet liikkukin sit oikein kivasti reen eessä. 

Käytiin myös ratsastamassa ja oli kyllä rentouttavaa näin vuoden tauon jälkeen.

Nyt hiihtolomalla on tarkotus Urpoa ja Almaa kuvailla ja käydä aiankin kerran treenaamassa. Almasta on hyvä tehä häiriö koira, kun nyt ois ideana ilmottaa Urpo kokeeseen.

Tää oli taas tämmönen lyhyt postaus. Täytyis alkaa kirjottamaan näihin nuita kaikenlaisia ajatuksia tuosta lauma käyttäytymisestä ja muusta semmosesta. Lupauduin toki tekemään postauksen joka viikko, mutta en nyt tiedä olisko se tarpeellista, kun ei oikein joka viikolta ole asiaa.

tuleva agiliitäjä?

Me ollaan tosiaan Heinolan palvelus- ja seurakoira yhdistyksen agilityn alkeis kurssilla. Nyt on kolme kertaa takana päin ja laji vaikuttaa todella mahtavalta. Olen itse tehnyt agilityä aika vähän, mutta kaikki perusasiat ovat täysin hallussa. Urpo on todellinen tykki ja uskon, että siitä saisi agilityyn todella paljon irti.

Toko on aina se ykkönen, mutta siihen rinnalle agility sopisi hyvin. 

Tein meidän yhdestä kurssi kerrasta videon, joten kannattaa katsoa!

 

Hieman jänskättää ensiviikon yhteishaut. Mulle on edelleen selvää, että laitan ykköseksi Kannuksen kennellinjan. Myös hiihtoloma lähestyy ja mä lähden Ouluun tapaamaan sukulaisia! Saan nähdä myös Almaa ja tarkotus on käyttää kameraa aktiivisesti ;)

Oulussa odottaa myös Canonin 1.8 50mm linssi! 

Tällä viikolla ei ole oikein tapahtunut mitään sen kummempaa. Itsellä on ehkä taas hieman huonompi kausi meneillään, mutta onneksi on ne muutamat harvat ihmiset jotka luottaa, että täältä syvältä noustaan taas kohta ja jatketaan elämää eteenpäin ja kohdataan lisää niin pettymyksiä kuin onnellisia hetkiäkin.

Blogin lukija määräkin on nousussa. Kiitos teille kaikille! Vois taas pitää jotain pientä arvontaa jos vaikka sais 30 lukijaa täyteen. Kuulostaako ihan hullulta?