Tokonuorten kevätleiri

PAHOITTELUT, ETTÄ POSTAUS ON NÄIN PAHASTI MYÖHÄSSÄ!!

Perjantaina 7.4 heti koulun jälkeen suoraan kotiin hakemaan koira ja kamat. Klo 14 auto starttasi kohti Klaukkalaa ja kennelliiton koulutus tilaa. 

Noin. Klo 16 saavuttiin hallille ja heti klo 16.30 meille tuli luennoimaan,

Mentaalivalmentaja

 Anne Talvitie 

Luennolla puhuttiin paljon ihmisen päässä liikkuvista asioista ja siitä minkä merkityksen sinä itse annat esimerkiksi koe tilanteelle tai vaikkapa hammaslääkäriin menosta.

Kaikilla ihmisillä on pysyvä ja kehittyvä ajattelutapa ja esimerkiksi minulla pysyvä ajattelu on juuriki esim, koetilanteessa "me ei kuitenkaan saada sitä ykkös tulosta" tyyliin, eli noin olen ajatellut aina tähän mennessä..

Kehittyvä ajattelutapa taas on sitä, että ajatellaan "kohta on meidän vuoro, me mennään treenaamaan ja hakemaan onnistumista ja jos ei onnistuta niin sitten treenataan." 

Itsellänihän tuo pysyvä ajattelutapa on ainoa mitä osaan käyttää. En osaa ajatella niin, että me mennään tekemään parhaamme ja me ollaan parhaita juuri näin kun me ollaan, vaikka olisi täysin sallittua ja hienoa ajatella noin!

Paljon puhuttiin myös siitä kuinka ohjaajalle tulee paineita, kun mietitään, että mitäköhän muut ajattelee tai mitäköhän tuomari ajattelee vaikkapa tästä minun koiran rodusta tai iästä yms.

Meille jaettiin kaksi lappua joissa toisessa luki pysyvä ja toisessa kehittyvä. Laput laitettiin meidän molemmille puolille ja käskettiin mennä seisomaan ensin pysyvä lapun päälle. Silloin Anne kysyi, että mikä on se teidän pysyvä ajattelu mitä ajattelette aina esim, kokeeseen mennessä.

Minä vastasin juurikin tuon, että kun aina pitäisi yrittää olla parempi muita ja se jos kerran onnistuisi niin sinulta odotetaan, että onnistut myös seuraavan kerran, niinkuin onnistuttiin epiksissä ja mulla oli liian suuri tarve onnistua siellä Janakkalan virallisessa kokeessa, vaikka tiesin, että silloin pakka oli hajalla. Se tuo paineita siitä, että jos et onnistukkaan niin teitä ei hyväksytä, vaikka asia ei ole niin. 

Esimekkinä tämä MM kultaa tokosta voittanut Oili Huotari, ajatteleeko ihmiset, että jos hän ei ensi vuonna voita niin hän on huono tokossa ja kouluttamisessa? Itse en ainakaan ajattele niin.

Sitten käskettiin mennä seisomaan kehittyvä lapun päälle ja keksiä asioita miten voisi ajatella esim, kokeeseen mennessä ja nimenomaan keksiä, koska itse en aiankaan vielä osaa ajatella, että ensikerralla kun mennään kokeeseen niin sinne mennään treenaamaan. Se ei vaan onnistu minulta.

 Tehtiin myös muutama fyysinen harjoitus, kuten se että noustiin seisomaan ja suoristettiin ryhti ja hartijat taaksepäin ja leukaa hieman ylöspäin. Kuin oltaisiin todella ylimielisiä ja aina valmiita voittamaan itsemme joka tilanteessa.

Onhan se koirallekkin aivan eriasia mennä semmoisen ohjaajan kanssa treenaamaan ja kokeeseen, kun ohjaaja seisoo ryhdikkäästi ja itsevarmasti, kuin että ohjaaja seisoo hieman epävarmasti ja jännittää ihan pirusti. Kuten tiedätte, jos ohjaaja jännittää niin koirakin ajattelee, että mitähän nyt tapahtuu, kun normaalisti se ohjaaja ei jännitä ja on aina kivaa seurata ohjaajaa joka johtaa koiraa varmasti.

Meidän piti miettiä pysyvä lapulle nimi joka halutaan täysin unohtaa ja keskitytään vain kehittyvään ajatteluun. Minä annoin sille nimeksi pelkuri. Haluan jättää kaiken tuommoisen "jospa ei mennäkkään" tai "ei me mitään ykköstä saada" ajattelun pois ja keskittyä siihen, että me onnistutaan ja antaa muiden ajatella miten haluaa, mutta me ollaan just meille parhain koirakko. Ei ole toista Aamua ja Urpoa, vaan ollaan vain me.

Saatiin myös muutama kysymys johon meidän täytyy miettiä vastaukset.

1. Missä olen muuttumaton?

"mitä se saa minussa aikaiseksi?

2.Mikä lauakaisee pysyvän asenteen?

3. Anna sille nimi, mikä ET halua olla.

4. Huomaa, kun pysyvä asenne tulee ja mitä voit silloin tehdä toisin?

Näitä mietin tässä puol vuotta ja toivottavasti saan vastaukset ensi leiriin mennessä.

Luennon jälkeen alkoi yhteistreenit jossa tällä kertaa sai omalla vuorolla vaan hieman treenata ja tutustuttaa koiraa halliin. Meidän osalta tämä ei onnistunut, koska seinä naapurissa oli jokin bändi soittamassa ja kun Urpo tajusi sen matalan äänen mikä sieltä tuli se meni aivan lukkoon. Itse myös murruin ihan täysin, koska en osannut ajatella, että tuommoinenkin ääni saa koiran noin paniikkiin.

(C) Hanna-Maria

Pyysin kouluttajaa tulemaan meidän luo ja Urpo meni aivan kouluttajan syliin, tärisi, itki/vinkui ja katseli silmät pullollaan ylöspäin. Urpo yritti myös hakeutua poispäin. Onneksi kerkesin saada Urpon kiinni, koska silloin tammikuussa jäillä Urpo lähti paniikissa lätkimään, eikä tullu takasin ennen kuin menin itsekkin maalle. 

Tämän jälkeen mentiin hallista ulos ja kaikki oli ok. Eli Urpo palautui heti. Sitten, kun palattiin halliin niin epävarmuus jatkui ja sovittiin kouluttajan kanssa, että syötän sille nameja. Ei toki sen takia, että palkkaisin koiraa siitä, vaan siksi, että Urpo pystyisi taas turvautumaan minuun, koska sen takiahan se meni kouluttajan lähelle, koska johtaja murtui eikä siitä olisi voinut ottaa tukea.

Treenien jälkeen meitä odottikin bussi hallin ovella ja lähdettiin kohti hotelli Korpilampea. Hotellilla meidän huonekaveriksi tuli Saara  ja Maya. Maya on reilu vuotikas saksanpaimenkoira narttu. Koirat tuli hyvin toimeen keskenään ja urpo olis toki halunnu tulla vähän enemmän toimeen... :D

Lauantaina aamu alkoi kisanomaisilla treeneillä. Me tehtiin paikkis, seuruu, hyppy ja kaukot. Kaikki suju ihan ok, kun seinä naapurista ei kuulunu sen kummempaa ääntä. Taas toistui se vino PA hypyssä ja seuruussa olis saanu olla yks pykälä enemmän virettä, mutta kaks ois johtanu vuotamiseen. Kaket toimi, mutta draivia ois saanut olla enemmän. Kehään tulo oli tosi hyvä.

Paikkis oli ok ja hiljainen, paitsi sitten kun menin yli 7m päähän eli liian pitkä välimatka tekee koirasta epävarman.

Ja taas luennoitiin Annen  kanssa. Ihan mahtavaa, kun joutuu oikeasti miettimään mitä voisi tehdä toisin ja missä me ollaan jo hyviä. Kirjotin oikeastaan molempien luennoiden asiat tuonne ylös tiivistettynä.

Iltapäivällä treenailtiin niin, että toinen ryhmä toisella kouluttajalla ja toinen toisella. Meidän ryhmä alotti Pernillan koulutuksesta. Urpon kanssa tehtiin muutama palautuminen sivulle merkin kierrolta ja noudolta ja kouluttaja sanoi, että se ei tule olemaan ongelma.

 Tarkoituksena on nyt tehdä noudon palautus ja pitämis harjoituksia seuraten, tuoden, pitäen jne. Urpo ei paineistunut kovinkaan pahasti siitä, että juttelin kouluttajan kanssa. Olen tyytyväinen! Seinä naapurin äänten takia Urpo ei kauheasti innostunut leikkimään, mutta nuissa treeneissä leikki vähän!

Pipan treeneissä me otettiin ruutua. Aattelin nyt alkaa treenaamaan namikupilla jossa joko on tai ei oo namia ja aina kun se sinne juoksee niin vien palkkaa jos kuppi on tyhjä. Mietittiin myös, että on parempi opettaa seisomisen kautta maahan eikä suoraan ruutuun ja maahan tavalla. Treeneissä Urpo alkokin kuuntelemaan ääniä ja todettiin paremmaksi mennä hieman sivummalle heittelemään nameja. Pääasia, että koira kykenee tekemään edes jotain, vaikka pelottaa.

Tehtiin erikseen kehään tulo treenejä, mutta se ei toiminut pelon takia. On se harmi kun Urposta on tullut noin ääniarka.. Mitä jos se alkaa pelkäämään kaikkia halleja joissa on tuuletus päällä? Nimittäin heinolan hallilla se on jo alkanut tuijottelemaan ylöspäin, kun sielä on joku tuuletin härveli.

(C) Hanna-Maria

Lauantaina illalla käytiin myös läp muutamia VOI ja EVL luokan liikkeitä, kuten ohjattua noutoa ja kierto hyppy noutoa. Tähän piti tulla liikkeiden kaavat, mutta noh.. Laitan ne vaikka myöhempään postaukseen...

Sunnuntai aamun treenit alkoi yksilö treeneillä. Me aloitettiin Pipan treeneistä ja tehtiin liikkeestä istumista. Urpo oli heti alkuun todella epävarma hallista, joten mentiin hallin "tuulikaappiin"/eteiseen treenaamaan ja toisen koiran haukunta peitti hallin äänet, joten päästiin tekemään ihan kivasti liikkeestä istumista.

Tehtiin istumista erittäin hitaasta seuruusta ja toimi hyvin!

Sitten voidaan tehdä hieman nopeampi tempoisesta seuruusta jolloin käskyn aikana itsekin pyähdyn ja samantien jatkan matkaa. Pipa sanoi myös, että kannattaa jatkaa vielä edessä istumaan käskemistä jne.

Mietittiin myös sitä, että nyt aina ennen jääviä (istu, maahan, seiso) täytyy ottaa joku ennakoiva merkki käyttöön. Esim, kun tehdään istuminen niin silitän koiraa just ennen liikettä lavan kohdalta tai kun tehdään seisominen niin ennen liikettä silitän koiraa niskasta. Koira alkaa pikkuhiljaa ehdollistumaan niihin ja alkaa tietämään mitä tehdään seuraavaksi. Meillähän on ennen merkin kiertoa "missä merkki" vihjaus ja Urpo alkaa heti ettimään merkkiä katseellaan.

(C) Hanna-Maria

Pernillan  treenissä tehtiin seuruuta.

Tällä kertaa mentiin ulos asti tekemään, koska Urpo oli edelleen epävarma hallissa.

Urpon käännökset on alkanu olemaan väljiä ja se ei oikein oo mukana tai sit se jää vaan tosi pahasti jälkeen. Nyt on tarkoituksena pari viikkoa palkata aina käännöksistä ja pysähtymisistä, koska Urpo on alkanut jättämään PA:n välistä. Päätin myös, että me tehdään nykyään täyskäännös oikeaan tai sitten opetan saksalaisen täykkärin. Urpo kyllä osaa saksalaisen käskystä rally-tokon takia, mutta en tietenkään voi käskeä kokeessa kiertämään. Joten paras vaihtoehto on käännös oikeaan, kun vasen täykkäri on hidas.

Päätin nyt myös että teen perusasennosta maailman parhaan tempun, jotta Urpon PA nopeutuu ja se on super kivaa!

Rakas oli ihan paniikissa kuvaa ottaessa, mutta sai silti hieman ilmettä kuvaan. Voi pientä <3 (C) Hanna-Maria

Sunnuntaina taiettiin tehdä myös paikkista, mutta siitä en ole tehnyt mitään muistiinpanoja joten muistelen että hallin hiljaisuus laukaisi taas epävarmuuden, kun seinä naapurista kuului ääniä.

Sunnuntaina tehtiin myös luopumis harjoituksia, kuten seuruuta lelujen yli, joka ei meiltä sujunut, yllätys yllätys.. epävarmuuden takia.

 Luoksetuloja lelun vierestä ja Urpo oli epävarma ja nami kädestä luopumista jäävien avulla. Ne sujui!

Mun parhaimpia otoksia leiriltä! Kuvassa Hanna-Marian seropi Nelli.