Kriittiset päivät ja pentuarki

Hieman on ollut kriittiset päivät ja haluaisin sen tänne blogiin purkaa.
Äitini ilmoitti, että Urpolle pitäisi löytää toinen koti. Säikähdin todella, koska sehän tarkoittaisi Urpon myymistä uuteen kotiin tai ensisijaisesti 2-3 vuoden sijoitusta, jotta saan kouluni käytyä.
Jouduin laittamaan Urposta myynti ilmoituksen, koska tilanne vaikutti todella pahalta. Urposta muutama jo kiinnostui, mutta ymmärrän kuinka vaikeaa olisi löytää 2-3 vuoden sijoituskoti,koska kerkeäähän uusikin omistaja kiintyä siinä ajassa koiraan ja kun mulla ei ole opiskelijabudjetin takia maksaa Urpon ruokia jonnekkin muualle saatika eläinlääkärikuluja vaikka ilmoituksessa lupasin ne maksaa tarvittaessa.

Viiemeyönä sain aivan järkyttävän ahdistuskohtauksen, kun tajusin että mun pitäis luopua koirasta oikeasti, vaan sen takia etten voi pitää kahta koiraa täälä koululla. Mietin sitä, että olen aina vannonut, että jos minulle koira tulee se on mulla lopunelämän enkä aiheuta koiralle stressiä sillä, että se joutuu vaihtamaan kotia, saatika vaihtamaan useammin jos sattuisikin, että uusi koti ei olekkaan hyvä. Urpolle toki olisi ainainen palautusoikeus.

Onneksi äidin kanssa juteltua ei ole just nyt tarvetta päästä Urposta eroon ja se voi vielä asua äitini luona. Uuden kodin etsintä on nyt siis jäissä. Mutta en tiedä miten tästä voi jatkaa.. Mihin ihmeeseen mä saisin Urpon sillai ettei siitä tarvisi luopua ja niin ettei se asuisi äitini luona. Eihän tässä tarvitse odottaa kuin pari vuotta, että saan pitää toista koiraa ja Urpo saa olla mun kanssa lopunelämänsä.

On vaan tosi vaikeaa ajatella että joku toinen voisi pitää huolta mulle rakkaimmasta asiasta ja että Urpo voisi elää elämänsä loppuun onnellisena jossain muualla vaikka se voisi tehdä niin minunkin kanssa. Toivon, että Urpo pärjäisi vielä hetken äitini luona jotta saan miettiä ratkasuja rauhassa sillä tässä asiassa en tahdo kiirehtiä.

Mitä Pentaan tulee ja pentuarkeen niin meillä on lähtenyt hyvin käyntiin ja Penta on kovin rohkea pieni pentu. Yksinolon opettelu ollaan aloitettu sekä häkissä olemisen opettelu. Penta saa kaikki ruokansa treenaamalla. Joskus tehdään lihasmuistilla asennonvaihtoja ja joskus saa ruokansa häkkiin, jotta oppii, että siellä on kiva olla.

Tällä hetkellä Penta on hiljaa, kun jää yksin, mutta alkuun huuto oli aikas kamalaa. Todella nopeasti kehittyy ja ymmärsi, ettei huutamalla saa mitään. Mulla on ehdoton, että ääntä pitämällä ei tapahdu mitään, kun onnistuin Urposta tekemään pillikurkun jollain ihmeellä, niin tästä yritetään rakentaa hiljainen koira.. :D

Huomenna palataan syyslomalta koulun penkille!

Pentagrammi

Tänään kotiutui se puhumani pentu! Pennun virallinen nimi on Wishpig Penta Von Hilfen eli kutsuma nimeltään Penta. Penta on saksanpaimenkoira narttu ja on syntynyt 28.8.2017 eli on nyt 7vko ja 2pvä iältään. Pentan pääasiallisina lajiena tulee olemaan toko ja Pk jälki sekä muut nenätyöskentely hommat. Kilpailu tavoitteita mietitään ehkä hieman myöhemmin.

On paljon asioita mitä tulen tekemään tämän koiran kanssa erilailla, kuin Urpon. Alusta asti keskitytään rauhallisuuteen ja rauhoittumiseen sekä siihen, että kaikki tapahtuu hiljaisuudessa. Rotunsa puolesta tämä kyllä löytää vauhtia ja aktiivisuutta myös hieman vanhempana. Mikään kiire meillä ei ole eikä saa olla!

(C)Riikka-Liisa P.

Kun kävin kasvattajan luona pari kertaa pentuja katsomassa niin kasvattaja oli laittanut merkille tiettyjä piirteitä Pentasta ja huomasin ne myös itse viimeisellä kerralla viime sunnuntaina, kun kävin katsomassa pentuja. Penta on kasvattajan mukaan semmoinen, että se miettii ennen kuin tekee, ei vouhota, mutta on kuitenkin aktiivinen.

 Itse pistin merkille viimeisellä kerralla, kun käytiin Pentan ja toisen pennun kanssa ulkona vieraassa maastossa katsomassa miten ne käyttäytyy, että Penta on hieman itsenäisempi ja tutustuu herkemmin uusiin asioihin. Tavattiin myös pennuille vieraita aikuisia koiria jotka Penta kohtasi mielenkiinnolla, mutta ei kamalan alistuvasti eli itsevarmuutta löytyy.
Ruokkiessa pentuja kaikilla oli omat kupit ja otin Pentan ja toisen pennun vertailtavaksi, niin Pentalla pysyi kokoajan nenä omalla kupilla, kun taas toinen pentu olisi voinut syödä myös Pentan ruuat.  Eli tietynlaista rauhallisuutta ja tarkkuutta tällä pennulla on.

(Omistaja oikein tyylikkäänä :D) (C)Riikka-Liisa p.

Mutta pentue oli kaikinpuolin tasapainoinen!

Blogin banneri, nimi ja osoite muuttuu vielä tämän vuoden puolella ja saadaan Pentallekkin oma sivu tänne, mutta siinä voi vielä kestää. Toivon tälle koiralle vaan mahdollisimman tervettä elämää!

Ps. Urpo ei unohdu mihinkään, vaikka nyt pääasiassa Pentasta kirjoittelen.  Mulla on nyt vielä syysloma ja ollaan äitini luona jotenUrpoakin tässä nään. Harmillisesti ei voida treenata, koska Urpolla on varpaassa pehmytkudos vaurio jonka takia ontuu pahasti. Pitäisi parantua viikossa kipulääkkeillä ja levolla.

XD   (C)Riikka-Liisa P.

kuulumisia

Elämä rullaa ja tästähän voi jo nauttia. Hieman on pitänyt kiirettä koulun puolesta joten siksi hiljaista eloa täällää blogin puolella.
Tsini on mennyt hurjasti eteenpäin sinä aikana kun on ollut minun kanssa täällä Kannuksessa. Tsini on esimerkiksi oppinut jo tarjoamaan rauhoittumista ja maahan menoa silloin, kun otan se mukaan tunnille luokkaan jossa on sekä muita oppilaita että koiria. Treenikentällä kykenee jo itse menemään autokärryyn odottelemaan omaa vuoroa, mutta haukkua saattaa paljon.
Tsini siis pelkää autoja ja aluksi pelkäsi myös sitä kärryä, koska sillä on aina autoon tullessa todella pahaolo matkapahoinvoinnin takia.
 Minulla ei oikeastaan ole tarvetta vaatia tältä koiralta enempää. Se on oppinut ja kehittynyt nopeaa tahtia ja varmasti vielä nopeampaa, jos olisin tehnyt sen kanssa hieman enemmän. Tsini on helppo koira, vaikkakin hieman hidas syttymään erinäisiin asioihin. Todella hyvin tarjoaa hyppimistä erilaisille tasoille kuten betoniporsaille sun muille sellasille, koska tykkää siitä todella paljon.

Pennun saapumiseen enään kymmenen päivää!! Kovasti oon jo suunnitellu erilaisia koulutusmetodeja tälle tulevalle koiralle. Pääasiassa PK-jälki ja muut haju työskentelyt on meidän lajeissa, toki myös toko. Tavoitteita on jo nyt mjuutamia, sen näkee sitten kariutuuko niistä joitan pois tai tuleeko uusia tavoitteita matkan varrella.

Urpolla menee kuuleman mukaan oikein hyvin. Juoksee paljon lauman kanssa ja tuhoaa paikkoja :D
Kyllä sen ymmärtää, kun suurinosa aivotyöskentelystä jäi yhtäkkiä pois, että keksii itse tekemistä. Mutta se tekemisen tarve hiipuu kun ei oikeasti ole muuta kun leikkimistä porukan kanssa ja lenkkeilyä metsässä. Urpon asuinpaikka on siitä parasmahdollinen, että tosiaan saavat olla kokoajan irti keskellä metsää jossa lähimmät naapurit aika kaukana.

Syyslomalla on tarkoitus mennä taas käymään äidin luona hoitamassa koiria ja moikkaamaan Urpoa ja Almaa. Koulu kaverini lähtee mukaa ja aateltiin ottaa vähän hakua ja jälkeä koirille. Urpon kanssa voi onneksi niitä treenata kun ovat luonnolisia liikkeitä. Urpon kanssa on myös todella antoisaa treenata ja sen takia edelleen harmittaa se, että se oli luustoltaan rikki.
Kyllä sitä oikeasti usein miettii ja itkee että miks just mun koiralle, ihan kuin elämä ei olis jo tarpeeks heitelly pitkin seiniä. Pääasia on, että Urpo on oireeton <3

vielä pari uuttakin kuvaa ystävieni koirista: