Kesän taikoja

Kesäkuussa oli ensin kolme viikkoa töitä koulun hoitolalla jonka jälkeen suuntasimme Pentan kanssa minun viimeiselle Kennelliiton koiraleirille. Mahtava leiri ja täytyy kyllä olla tyytyväinen tuohon koiraan. Penta pystyi keskittymään kaikkeen mitä minun kanssa tehdään eikä sillä ollu aikomuksia käyttäytyä tyhmästi. Se käyttäytyti kuin aikuinen. Jotain oon selvästi tehnyt sen kanssa oikein.

Pentan kanssa on treenit nytten kesällä jääneet aika vähäisiksi. Tottiksia ollaan tehty, mutta jälkeä vain muutaman kerran, vaikka siis keppien ilmasua ollaan kovasti treenattu. Ilmaisu on se tärkein siellä metässä jäljellä joten sitä on nyt hyvä treenailla. Jäljestys tulee melkein itsestään, vaikka tarkkuutta pitää hioa.Tavoitteena on joskus päästä kilpailemaan pk jäljellä, mutta ongelmaksi on muodostunut oman auton puute. Olisi niin paljon helpompaa lähteä jäljelle kun olisi auto jolla kulkea.
Luulen, että jäljestykseen palataan syksyllä tai vasta ensi kaudella, kun on auto ja paremmat maastot. Joka tapauksessa tottiksia jatketaan ja ne näyttääkin jo ihan hyvältä. Palkanvaihdot ja palkkaantuminen sekä häiriöt olisi nyt tärkeimmässä osassa.

10kk. Kuvan ottanut Aino Vakkilainen

Paikkista en koe mitenkään hirmu tärkeäksi treenata vielä. Kyllähän se osaa käskystä paikallaan olla, mutta mun ja koiran täytyy opetella löytämään se oikea mielentila ja aktiivisuus paikkis treeniin, kun kuitenkaan mulla ei ole mikään kiire BH kokeeseenkaan. Ihan kuin mua vähän jännittäisi treenata paikkista? Mutta kyllä tuo jäljestys on ehdottomasti mun ja Pentan laji. Oikeastaan mua ei muut lajit tavoitteellisesti edes kiinnosta. Esineruudun pariin ei olla vielä edes päästy, kun tuo noutaminen pitäisi ensin saada kuntoon. Hyvin Penta kuitenkin nostaa ja ottaa suuhun kaikenlaisia esineitä ja nenäkin toimii moitteettomasti.


Tällä hetkellä Penta on äitini luona hoidossa, kun itse olen työssäoppimassa lypsykarjatilalla. Penta kuulemman käyttäytyy hyvin, eikä tajua haukkumisesta mitään, kun muut haukkuu. Olen sen kyllä huomannut, että se ei turhia hauku eikä vartioi. Katsotaan sitten syksyllä kuinka ottaa mallia Urposta, kun siltä sitä vartiointi viettiä löytyy.

Haaveilin Pentalle petotestiä tälle kesälle, mutta doping varoajan takia ei päästä sinne mikä olisi ollut elokuun alussa. Seuraavan kerran kokeillaan vasta kun mulla on auto ja saisi Urpon samalla testautettua. Pentallahan siis oli emätintulehdus sekä korvatulehdus ja antibiooteissa 28vrk varoaika.

Kuvan ottanut Aino Vakkilainen

Onnen päivät

Moni varmasti jo tietää, että Urpo muutti syksyllä 2017 äitini luokse "sairaslomalle" kun itselleni tuli toinen koira ja koululla ei tosiaan saa kahta koiraa pitää.

Syksyllä 2018 minun on kuitenkin tarkoitus muuttaa molempien koirien kanssa omaan asuntoon Kannukseen! Vihdoin Urpo pääsee minun luo takasi ja päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin. Toki koiran ehdoilla, kun ne lonkat on edelleen D/A eikä se miksikään muutu.

Olen alkanut suunnittelemaan Urpolle oikeanlaista ruokintaa ja hoitoa lonkkiin liittyen. Urpohan ei ole enää oireillut, mutta olen varautunut siihen, että vanhetessaan nivelrikko saattaa pahentua ja aiheuttaa oireita. Säännöllinen hieronta olisi molemmille koirille erittäin hyvä jos vaan Kannuksesta löytäisin sopivan hierojan. Urpolle syöttäisin myös nivelravinnetta, kunhan löytäisin jonkun sopivan.

Minulle ehdotettiin myös, että käyttäisin Urpon fysioterapiassa jolloin fyssari osaisi kertoa lonkkien tämän hetkisen tilan, mutta se taitaa jäädä ainakin joulukuulle jolloin Penta käy rokotuksilla. Saisi samaan poliklinikka maksuun sitten sen fyssarin.

Urpolle ja Pentalle on suunnitelmissa petotesti elokuulle. Ajattelin testauttaa molemmat karhulla, sillä Kannuksessa on tehty useampiakin karhu havaintoja. Urpon sivuilta voit lukea lisää suunnitelmista!

Penta 9kk

Katumuksen sakramentti

Pentalla alkoi maanantaina 14.5. juoksut. Nyt viikon sitä kestäneenä kysyn vaan, että mistä tätä verta oikein riittää? Joka puolelta löytyy tippoja, kun neiti ei itse kerkiä itseään putsaamaan.
Olikohan kovinkaan fiksua opettaa koiraa nukkumaan sängyssä, sillä se patja taitaa elää viimesiä hetkiään puhtaana..

Viimeviikolla päästiin yhdelle tokokurssille Kannuksessa jonka piti vanhempi opiskelija näytön vuoksi. Saatiin vinkkejä kapulan pitoon sekä seuruun opettamiseen.
Tähän mennessä ollaan treenattu lähinnä vaan niitä perusasioita kuin rauhoittumista, paikallaoloa, luoksetuloa ja kontaktia. Luopumista pitäisi ehdottomasti tehdä lisää. Muutamia temppuja kuten jalkoväliin tuleminen ja siinä seuraaminen sekä jalkojenvälistä pujottelu sujuu vaivattomasti.

Välillä vaan tulee aivan järkyttävä ikävä Urpoa. Mietin joskus, että pitäisikö katua siitä luopumista. Tuntuu niin epäreilulta kun Urpon kanssa kaikki oli vielä niin kesken. Penta on ollut kyllä todella helppo nuori verrattuna Urpoon. Mutta oon oppinut rakastamaan niitä haasteita mitä Urpon kanssa kohdattiin ja niistä selvittiin. Mulle on kyllä varmaa, että Urpon vielä takaisin haen heti kun pystyn pitämään kahta koiraa. Olisihan sillä sitten Penta kaverina.

Erittäin kiitollinen olen silti omalle äidilleni joka pystyi Urpon ottamaan. Urpo ei ole kuuleman mukaan ollut mikään helppo epävarmuukisineen sekä vartiointiviettinsä kanssa.

Hyvä juttu on siinä, ettei Urpo ole oireillut selkää eikä jalkoja sairasloman aikana. Oon kuitenkin miettinyt, että hyvää lihaskuntoa ylläpitämällä ja oikealla ruokinnalla sen kanssa voisi vielä ainakin rally-tokoa, hakua ja vepeä harrastaa. Juuri ne mitä me molemmat rakastettiin tehdä. Toko ei meidän päille sovi jos sitä yhdessä tehdään. Molemmat räjähtäisi. Joskus mietin, etten enää ikinä ota australianpaimenkoiraa, mutta nyt alkaa olla jo ikävä sitä. Sakemanni tuntuu jotenkin oudolta ja onhan ne tietenkin aivan erilaisia koiria. Outoa elää helpon koiran kanssa.

Penta on aika hidas oppimaan ja muutenkin hyvin ennakkoluuloinen ja herkkä, mutta uskon, että itsevarmuus vielä kasvaa. Ei kukaan toinen koira voi korvata Urpoa. Joskus ajattelin, että varmasti parempi hermoisia koiria on, mutta kukaan ei korvaa sitä meidän yhteistä matkaa ja vaikeita hetkiä jotka lopulta päättyivät onnistumiseen. Ihan kuin kirjoittaisin jotain hautajaispuhetta ;D Ei sentään! Varmasti puolentoistavuoden päästä Urpo on kotona ja päästään taas yhdessä rakentamaan tulevaisuutta.

Kotikulmilla

Perjantaina 27.4. oli aika lähteä käymään vanhassa kotikaupungissa Heinolassa. Pääsin koiraharrastaja ystäväni luokse viikonlopuksi yöpymään ja tarkoituksena oli käydä treenailemassa.

Lauantaina lähdettiin iltapäivällä treenaamaan hiekkakentälle. Pentalle tehtiin vain leikkiä ns. tolppatreeniä. Kaverini piti Pentaa kiinni ja minä hetsasin ja leikitin. Hurjasti on Penta mennyt eteenpäin leikin kanssa. Hitaasti, mutta varmasti.

kuva Aino Vakkilainen

Viikonloppuna ei sitten kerettykkään treenata enempää, kun kaverini koira teloi jalkansa ja kellään ei oikein ollut treeni fiilistä, kun yks treenattava oli pois pelistä. Ainakin Penta pääsi leikkimään koirakavereiden kanssa ja sosiaalistumaan Heinolan kaupungilla. Kannusta ei oikein voi verrata Heinolaan jos haluaa koiraa sosiaalistaa :D

Tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen Pentaan. Omalla tavallaan se on todella herkkä persoona ja helposti ohjattavissa, mutta toisinaan taas niin murkku- ja mörköikäinen monsteri, kun olla ja voi!

Kesälle on suunnitelmissa ainakin minun viimeinen kennelliiton Suurleiri 2018 joka järjestetään Aitoossa Anna-Tapion koululla. Loppu kesästä vielä yksi ohjattava koiraleiri jonne olen suunnitellut kaikenlaista kivaa tekemistä koirien kanssa. Parasta on ohjata lapsia ja koiria koiramaisten harrastuksien pariin!

Ensiviikolla taas Ouluun viettämään vapaata helatorstaita ja viikonloppua. Oulussa olisi mätsäri kysisenä viikonloppuna, mutta aivan varma en ole uskallanko tuon kanssa lähteä. Itse kun en ole mikään näyttely ihminen ja Penta on siinä iässä, että kaikelle on kiva huutaa. Ehkä käyn vain sakemanni kaverin kanssa lenkkeilemässä ja levätään koko viikonloppu.

Kuvat Aino Vakkilainen

Outomus

Maanantaina 2.4. Penta alkoi röyhtäilemään todella paljon. En ajatellut, että se voisi olla närästystä joten siksi en tehnyt asialle mitään. Tiistaina hain apteekista Losec nimistä närästystä lieventävää ihmsille tarkoitettua lääkettä. Sitä tosiaan jotkut eläinlääkäärit suosittelee käyttämään. Hyvin toimi, mutta oireet alkoi uudestaan seuraavana päivänä. Annoin Loseckia vielä kerran ja sen jälkeen ei ole enää oireillu. Eli torstaina ei enää närästänyt.'

Viikon aikana oli kyllä tullut kaikenlaisia muitakin oireita. En itsekkään ollut varma olivatko oireet vain minun päässä vai oliko koirassa oikeasti jotain outoa. Oireita olivat esimerkiksi takajlkojen kirputtaminen ja pureminen, jatkuva takapään venyttäminen sekä lämpimään hakeutuminen. Pentalla on myös pennusta asti ollut outo laukka jota moni on ihmetellyt.

Onnekseni sain eläinlääkäri ajan Ouluun heti perjantaille 6.4. Eläinlääkäriasema Kamuun eläinlääkäri Anni Hemminkille. Pyysin jo puhelimessa, että selkä ja lonkat on kuvattava.
Alkuun eläinlääkäri kopeloi koiran läpi selästä ja jaloista eikä löytänyt selvää kipua aiheuttavaa kohtaa. Helpotuksekseni myöskään röntgenistä ei löytynyt mitään ja eläinlääkärin karkea arvio lonkista oli C/C tai B/B. Toki täytyy muistaa, että lonkat voivat vielä kiinteytyä, koska koira on vielä keskeneräinen ja löysä. Selkä oli myös puhdas. Pentalle määrättiin kipulääkekuuri viikoksi ja jos oireet jatkuvat niin tutkittaisiin tarkemmin suolistoa. Jos oireet jäisivät päälle niin kyse ei pitäisi olla kivusta.

Annoin heti perjantai iltana ensimmäisen kipulääkkeen ja yö oli paljon levollisempi, kuin viikolla. Kipuhan voi vaikka tulla lihaksista tai mistä vaan. Eläinlääkäri kustansi 203,42e, mutta onneksi on vakuutus ja omasta pussista meni vain pieni osa.

Säästetyt rahat tulikin sitten tuhlattua lauantaina kaupoilla. Oulussa suosin Muskettikoira nimistä eläintarvikekauppaa ja sieltä löydettiin hienot hurtan y-valjaat sekä maailman hienoin kiroileva siili panta! Kuvia alla. Lopuksi vielä tilasin väliheikiltä kapulan naruilla ja vaihto keskiosilla.

Paluu arkeen

Maltalta palasin Suomeen perjantaina 9.3. Lento laskeutui hieman ennen viittä illalla ja kiiruhdin ensimmäisellä junalla Espooseen hakemaan Pentan hoidosta. Hoitaja toi Pentan Espoon rauttikselle ja videoi meidän jälleenäkemisen.

Video meidän jälleenäkemisestä <3

Samaisen viikonlopun vietin Oulussa ja maanantaina olinkin jo saapunut Kannukseen. Aivan ihanaa päästä takaisin arjen pariin! Heti maanantai iltana lähdimmekin hallille luokkakaverin kanssa. Meillä oli tarkoituksena, että kaverini leikittäisi Pentaa  jotta saisin nähdä miten se leikkii vieraan kanssa, kun se ei ole ollut mikään hurja leikkiä. Noh kyllähän Penta hetsaantui, mutta aika laimeasti ja selvästi liian kova hetsaaminen tai ärsyttäminen oli neidille liikaa ja hää päätti että ei enää leiki. Herne tais upota syvälle nenään :D

Noh lopussa kun me ihmiset vaan istuttiin ja juoruttiin ja Penta sai olla irti meidän luona niin varasti kaverin koiran patukan ja alkoi sillä leikkimään. Sitten jo alkoi kuulumaan murinaa leikkiessä ja Penta jopa taisteli lelusta eli hää selvästi rentoutui loppua kohden. Alku järkytys taisi olla vieras ihminen heilumassa lelujen kanssa.

Maanantain treeniin en ollut aivan tyytyväinen.

Tiistaina illalla mentiin treenaamaan ulos koulun kentälle. Tällä kertaa minä leikitin ja treenasin omaa koiraani :P Uutena hommana olisi saada Penta haukkumaan käskystä, sillä se voisi nostattaa virettä. Se tuntui todella toivottomalta, sillä Penta ei hauku oikeastaan ollenkaan. Leikittiin ja yritin painostaa haukkumaan, jolloin alkoi välillä piippaamaan ja päätin palkata sitten siitä. Totesin kylläkin jossain vaiheessa etten halua enää palkata piippaamisesta sillä se ei ollut se tarkoitus. Yhtäkkiä kuulu pieni vaivainen haukahdus ja siitähän riemu repes. Super palkka ja koiralla oli oikein hauskaa. Toista kertaa ei yrityksistä huolimatta enään samassa treenissä haukkunut.

Meidän treeneissä tehdään lähinnä lyhyttä pätkää leikkiä ja sitten tauolle. Sillä idealla, että treenenistä tulee parasta ikinä. Tärkeimpinä treenattavina asioina pidän nyt leikkiä, paikalla olemista, luoksetuloa sekä luopumista. Myös perusasento treeniä tehdään, mutta sitä lähinnä vielä kotona ruokailujen yhteydessä tasapainotyynyllä.

Keskiviikko ja Torstai meni lepopäivinä, kun itse olin aamusta iltaan koulussa. Molempina päivinä kuitenkin treenattiin kaukopalkkaa kotona namikoneen avulla.

Tänään lauantaina käytiin ulkona treenaamassa ihan keskenään. Tein Pentalle tolppa treeniä jossa siis ideana saada koira haluamaan lelua todella paljon hetsaamalla. Koira on itse siis valjaissa ja kiinni tolpassa. Meidän tapauksessa kylläkin puu aidassa :D

Yllätyksekseni Penta haukkui aina, kun käskin haukkumaan. Sillä oli super kiva mielentila ja halusi lelua todella jonka takia myös ääntä alkoi kuulumaan. Neiti myös taisteli lelusta ja piti hyvin kiinni. Vihdoin treeni josta tuli todella hyvä mieli. Ei ne edellisetkään treenit turhia olleet ;)

Huomaa kyllä, että Pentalle alkaa murros- ja mörköikä puskea päälle. Postilaatikoille ja leijuville pressuille pitää nostella karvoja, paeta ja tulla takaisin ja taas paeta. Kaikki pelottavat asiat on kuitenkin lopulta kohdattu ja todettu, ettei ne enää ole pelottavia. Muutenhan tällä koiralla on ihan hyvät hermot jo nyt, mutta alusta- ja etenekin taso arkuutta on. Mitä korkeammalla ollaan ja jos sieltä näkee alas niin on pelottavaa. Muut alustat eivät tuota ongelmaa paitsi ritilät korkemmalla. Ritilät maanatasalla on ihan ok.

Me varmaan treenaillaan nyt paljon säännöllisemmin ja pyrin yhä useammin videoimaan meidän treenejä. Todella innolla odotan lumien sulamista, että pääsisi jäljestämään!

Lahden pentunäyttely

Itsehän olen tällä hetkellä Maltalla työssäoppimassa, mutta Penta lähti hoitoon kasvattajan ystävälle alkuviikosta ja viime viikon lauantaina olivat lähteneet Lahden pentunäyttelyyn. Meillä oli ideana, että näyttelyyn tulisi mahdollisimman moni Pentan sisaruksista. Kyllähän meitä kertyikin viisi, mutta valitettavsti kaksi peruivat tulonsa. Eli näyttelyssä yhteensä viisi sakemannia joista kaksi Pentan sisaruksia.

Pentan arvostelu

"5,5kk. Hyvät mittasuhteet. Melko hyvä ylälinja. Oikealinjainen pää. Tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Hyvä rungon tilavuus. Eturintaa tarvitaan lisää. Olkavarret saisivat olla viistommat ja polvikulmaa saisi olla enemmän. Hyvä rajaluusto ja käpälät. Hieman kapea takaliike, liikkuu reippaasti sivusta."

Sijoitus PEK3 ja KP

Pentan edelle menivät siis kaksi näyttelylinjaista sakemaania, mutta todella tyytyväinen saa olla arvosteluun! Kovasti kehuivat myös Pentan käytöstä.

Nyt Penta jatkaa hoidossa kasvattajan toisella ystävällä jolla myös monta käyttölinjaista sakemannia. Itse saavun takaisin Suomeen vasta 9.3.

Oli muuten kiva huomata, että pentunäyttelyidenkin tulokset tulevat nykyään koiranettiin! Tai ainakin showlinkin alaiset näyttelyt. Milloinkohan saataisiin myös geenitestien tulokset koiranettiin näkyville?:)

5,5kk (C) Suvi Lehto

(C) Suvi Lehto

Rotujen kirjavuus

Koska edelliset rotupostaukset ovat menneet inhottavasti pieleen kera kirjoitusvirheiden (joita tässäkin tulee) ja liian paljon tekstiä yhteen postaukseen niin tehdäämpäs vielä yksi. Ajattelin, että tästä tulee hieman erilainen.
Kerron tähän 10 suosikkia tai haaveilemaani rotua satunnaisessa järjestyksessä. Kerron myös haluaisinko siitä rodusta nartun vai uroksen ja mikä sen nimeksi tulisi jos kyseisen koiran ottaisin.

ALOITETAAN!

1. australiankelpie uros jonka nimeksi tulisi ehdittomasti Pyssy. Kelpiet ovat oman kokemukseni mukaan terhakoita ja aktiivisia koiria. Kelpie on sopivan kokoinen ja ne ovat mielestäni kauniita. Kelpieillä tavataan muutamia terveyteen liittyviä onglemia kuten kyynär -ja lonkkaniveldysplasiaa. Kelpiet ovat muuten rakenteensa puolesta perusterveitä ja hyvin liikkuvia koiria.

2. belgianpaimenkoira malinois uros jonka nimi tulisi olemaan Paha. Malinoisseja ihailen lähinnä vaan ulkonäön takia. Minun korviini ei ole kulkeutunut suurempia terveysongelmia joita malikoilta löytyisi. Koiranetistä toki voisi käydä etsimässä. Rakenteelta suht keveitä ja soveltuvat luonteensa sekä terveytensä puolesta lajiin kuin lajiin!

3. belgianpaimenkoira tervueren uros niemeltään Pyy. Tervuerenin haluaisin ehdottomasti käyttölinjaisena. Pidän enemmän käyttölinjaisen ulkonäöstä ja ominaisuuksista. Tervuilla vaan meinaa olla terveydessä ongelmia mm. epilepsiaa ja jonkinverran kyynärongelmia.

4. venäjäntoy narttu jonka nimeksi tulisi Pii. Pii olisi niin osuva nimi pienellä ja terhakalle seurakoiralle! Venäjäntoy olisi yksi ainoista pienistä koirista jonka haluaisin. Tämmöisen kanssa harrastaisin varmaan lähinnä näyttelyitä, dopoa, agilityä ja miksei vaikka rally-tokoa.

Konkkaronkan Juonikas Jakaterina

5. cane corso uros nimeltään Posse. Tämmöistä koiraa en koe että voisin ottaa vielä hetkeen. Molossityypin koira jolta varmasti löytyy itsepäisyyttä ja omaa tahtoa. Miellyttämisen halu voi olla aika matala. En tiedä miksi corso on ainoa keskikokoinen molossirotu minkä ottaisin. Eniten niissä viehättää varmasti se että niitä ei vielä tunneta niin hyvin harrastajien keskuudessa, vaikka corsoja on suomessa lähemmäs 700 ja corsolla on PK-oikeudet

6. tanskandoggi narttu jonka nimeksi tulisi Pihi. Jotenkin omasta mielestä nimi sopii rodulle paremmin kuin hyvin. Muutaman dogin tunnen entuudestaan ja on meillä kotonakin tämmöinen ollut. Niin hienoja ja ylväitä koiria! Terveydestä en osaa sanoa mitään, mutta tarkoitus olisi tutustua rotuun tarkemmin ja kyllä minultakin tämmöinen tulee vielä joskus löytymään.

7. hollanninpaimenkoira karkeakarvainen uros jonka nimeäisin Picaksi! Holskuihin on tullut tutustuttua ystäväni kautta ja olen holskuja seurannut treenikentillä paljonkin. Karkeakarvainen miellyttää siksi, että jos saisin valita niin kaikista maailman roduista joissa esiintyy karkeakarvaista muunnosta ottaisin ehdottomasti karkkarin, koska se luo koiralle omanlaista persoonaa, mutta en ole vielä karkkareihin päässyt tutustumaan sen tarkemmin. Onneksi Kannukseen tuli juuri kk hollanninpaimenkoira opasprojektiksi!

8. hollanninpaimenkoira lyhytkarvainen uros jonka nimi olisi Pysti. Lk hollanninpaimenkoiria olen nähnyt enemmän ja vähemmän. Rodussa on luonnetta laidasta laitaan ja lk holskukaan ei ole vielä kovin tunnettu harrastajien keskuudessa. Lk hollanninpaimenkoira on kuitenkin nousemassa rotujen listoilla!

9. australianpaimenkoira narttu nimeltään Pusu. No täytyyhän sitä vielä joskus elämässään ottaa australianpaimenkoira. Aussieita on ollutkotona kuitenkin koko elämän. Hieman pelottaa kyllä se kuinka aussiet ovat kuulemani ja lukemani mukaan menneet roimasti alaspäin niin fyysiseltä kuin psyykkiseltäkin terveydeltään. Toivottavasti kasvattajat katsovat tulevaisuudessa tarkkaan jalostuskäyttöön tulevat koirat!!

10. Jos Pentasta kasvaa kiva koira ja rakkaus sakemanneihin säilyy niin ottaisin varmasti vielä toisenkin sakemannin. Seuraavaksi kuitenkin uroksen jonka nimeäisin Pommiksi.

Tämmöistä tällä kertaa. Ruokinta -ja tavarapostausta on tulossa vielä ennen kesää! :D

ps. Jonkinlaista arvontaakin voisi miettiä ;)