Mitä kuuluu, kukkuluuruu

Uhosin kaikille, että motivaatio blogin päivittämiselle on taas hurja, mutta ei se sitten ollutkaan. Eli jatkossakin päivittelen kunsiltä tuntuu.

Perjantaina 11.10. oltiin Äxän kanssa Keski-Pohjanmaan tokoringin näyttökokeessa hyvin pistein ja mukaanhan sinne päästiin! Äx oli loistava vaikka pieniä virheitä mukaan kuuluikin.  Alle pisteet ja ajatuksia.

Paikalla makaaminen 1 minuutti: 10
-Tää on ollut Äxän vahvuus aina. Se vaan makasi ja katsoi mua aktiivisesti. Hyvät ja teknillisesti oikeat asennonvaihdot perusasentoon ja maahan käskettäessä. Tästä ei valitettavasti videoo.

Seuraaminen taluttimetta: 8
-Tuomarin sanoin loistava seuruu, kun pk puolelle menee. Tottahan se on, että Äxän seuruu on tiivis ja itselle hankala koska koira on niin korkea. Vasen käsi pakostikkin seuruussa hipoo Äxän korvaa joka on myös yksi virhe. Toisaalta haluan pitää seuraamisen tällä tasolla jos joskus palveluskoira puolelle halutaan metsäjäljen osalta. Parin pisteen menetys tokossa seuruussa ei haittaa ja kahdeksan on jo hyvä pistemäärä. Olisi myös mahdollista rakentaa sille toko sekä tottis seuruu erikseen.
Video alla.

Luoksetulo: 8
-Kyllä se treeneissä osaa! Muutoin hyvä luoksetulo, mutta perusasentoon tuleminen jäi puolitiehen. Tämähän on rakennettu Äxälle täysin väärin muutenkin ja nyt korjataan asiaa takaperinketjuttamalla ja näyttää tuottavan tulosta.

Noutaminen tai noutoesineen pitäminen: 0
-Noutokapula on Äxän heikoin asia. Se on aina ällöttänyt sitä mikä on tehnyt sen kouluttamisesta haastavaa. Piti punnita teenkö kapulan pitämisen jota se ei vielä osaa eli tiputtaisi kapulan heti vai keskeneräisen noutamisen, koska se lähtee kapulalle erittäin mielellään ja ottaa sen suuhun sekä palauttaa sen minulle käteen. Valitsin tietenkin noutamisen sillä ajatuksella, että tuo tai tiputtaa mielummin näyttöä siitä, että se osaa ottaa kapulan suuhun kantaakseen sitä. No ensimmäinen virhe jo kapulalle mentäessä ja siihen törmätessä ja toinen palautuksen aikaan, kun Äx pysähtyikin yllätäen minun eteen. Ilmeisesti aikaisemmin päivällä treenattu liikkeestä seisominen palasi juuri sillä hetkellä mieleen. Päätin kustua koiran luokseni joten liikkeestä 0.

Liikkeestä maahanmeno: 10
-Liike jota ollaan kaikkein vähiten treenattu, koska se on meille mieleinen ja helppo liike. Teknillisesti hyvä suoritus.

Lauantaina 12.10. käytiinkin Kokkolassa mölli rally-toko kokeessa. Unohdin videoinnin täysin siinä jännityksessä, mutta täydet 100p radalta saatiin. Äx on sellainen koira jonka kanssa ei tarvitse jännittää oikeasti yhtään, koska se suorittaa juuri niinkuin asiat on sille koulutettu.

Blogi on auki taas

Nyt kun motivaatio on taas palannut on aika tuoda blogi uudestaan julki, mutta jatkossa hieman erilailla jota avaan myöhemmin tässä julkaisussa. Nyt alkuun voisin kertoa, että mitä viimeisen vuoden aikana on oikein tapahtunut koirien osalta ja miksi blogi on ollut piilossa pitkän aikaa.

Moni muistaa saksanpaimenkoira Pentan. Penta vaihtoi kotia 11kk iässä aivan mahtavaan paikkaan jossa sakemannia ymmäretään hieman paremmin. Pentan kanssa oli kiva touhuta ja rakentaa pohjia erilaisiin harrastuksiin, mutta Penta on nyt asunut vuoden aivan ihanassa uudessa kodissa.

Pentan lähdön jälkeen laumaan saapuikin belgianpaimenkoira tervueren Dujoiedevie Merbok eli tutummin Äx. Äx on nyt vuoden ikäinen ja siinä on kaikki mitä olen aina koiralta halunnut. Äx on avoin ja nopeaoppinen nuori kossi jonka sivuilta voitte lukea lisää mm. harrastuksista ja tavoitteista.

Maailman rakkain Urpo on lopetettu 3.7.2019 vakavienkin käytös sekä terveysongelmien vuoksi joista voitte lukea lisää Urpon omilta sivuilta. Se oli vaikea, mutta tärkeä päätös.

Sitten tämä viimeisin koirien kanssa tapahtunut asia on meidän laumaan liittynyt amstaffi tyttö Kuuhullun Kaikkein Makkein eli tutummin Makia. Makian sivuilta voitte lukea lisää suunnitelmista ja Makian tarinasta.

Blogin piilotin silloin Pentan lähdön aikaan. En jaksanut avata sitä asiaa ja siitä olisi kuitenkin tullut kysymyksiä joihin olen vastannut sekä instagramin ja facebookin kautta kaikille uteliaille joten se aihe saa jäädä tähän postaukseen.

Ystäväni Aino Vakkilainen on tehnyt blogin pannerin ja sivuston uusiksi ja kiitos hänelle siitä!

Olen ajatellut, että olisiko mahdoton ajatus alkaa pitämään blogia ennemminkin treenipäiväkirjan muodossa sekä siinä sivussa kuulumisia mm. näyttelyistä, kilpailuista ja tietenkin aiheeseen liittyvästä opiskelusta.

Jätän blogin vanhat tekstit näkyville, koska en koe tarpeelliseksi muistoja poistaa. Jokainen niitä lukiessaan voi kuitenkin miettiä, että olen ollut silloin nuori ja suhteellisen kokematon koirien kouluttaja. Seuraavat tekstit tulevat olemaan monella tavalla aivan erilaisia kun kokemus karttuu ja opin jatkuvasti lisää. On onni saada opsikella alaa!

Kommentti boksiin saa aina jakaa ajatuksia, kysymyksiä, kritiikkiä sekä kehuja. Pyrin vastaamaan kaikille ja rakentava keskustelu on sitä mistä oppii parhaiten. Pyritään kuitenkin jakamaan enemmän sitä faktaa kuin mielipiteitä. Hyvin perustellut mielipiteet tietenkin otetaan vastaan avoimin mielin.

Terveisiä Äxältä joka täytti tänään 7.10. vuoden!

Kesän taikoja

Kesäkuussa oli ensin kolme viikkoa töitä koulun hoitolalla jonka jälkeen suuntasimme Pentan kanssa minun viimeiselle Kennelliiton koiraleirille. Mahtava leiri ja täytyy kyllä olla tyytyväinen tuohon koiraan. Penta pystyi keskittymään kaikkeen mitä minun kanssa tehdään eikä sillä ollu aikomuksia käyttäytyä tyhmästi. Se käyttäytyti kuin aikuinen. Jotain oon selvästi tehnyt sen kanssa oikein.

Pentan kanssa on treenit nytten kesällä jääneet aika vähäisiksi. Tottiksia ollaan tehty, mutta jälkeä vain muutaman kerran, vaikka siis keppien ilmasua ollaan kovasti treenattu. Ilmaisu on se tärkein siellä metässä jäljellä joten sitä on nyt hyvä treenailla. Jäljestys tulee melkein itsestään, vaikka tarkkuutta pitää hioa.Tavoitteena on joskus päästä kilpailemaan pk jäljellä, mutta ongelmaksi on muodostunut oman auton puute. Olisi niin paljon helpompaa lähteä jäljelle kun olisi auto jolla kulkea.
Luulen, että jäljestykseen palataan syksyllä tai vasta ensi kaudella, kun on auto ja paremmat maastot. Joka tapauksessa tottiksia jatketaan ja ne näyttääkin jo ihan hyvältä. Palkanvaihdot ja palkkaantuminen sekä häiriöt olisi nyt tärkeimmässä osassa.

10kk. Kuvan ottanut Aino Vakkilainen

Paikkista en koe mitenkään hirmu tärkeäksi treenata vielä. Kyllähän se osaa käskystä paikallaan olla, mutta mun ja koiran täytyy opetella löytämään se oikea mielentila ja aktiivisuus paikkis treeniin, kun kuitenkaan mulla ei ole mikään kiire BH kokeeseenkaan. Ihan kuin mua vähän jännittäisi treenata paikkista? Mutta kyllä tuo jäljestys on ehdottomasti mun ja Pentan laji. Oikeastaan mua ei muut lajit tavoitteellisesti edes kiinnosta. Esineruudun pariin ei olla vielä edes päästy, kun tuo noutaminen pitäisi ensin saada kuntoon. Hyvin Penta kuitenkin nostaa ja ottaa suuhun kaikenlaisia esineitä ja nenäkin toimii moitteettomasti.


Tällä hetkellä Penta on äitini luona hoidossa, kun itse olen työssäoppimassa lypsykarjatilalla. Penta kuulemman käyttäytyy hyvin, eikä tajua haukkumisesta mitään, kun muut haukkuu. Olen sen kyllä huomannut, että se ei turhia hauku eikä vartioi. Katsotaan sitten syksyllä kuinka ottaa mallia Urposta, kun siltä sitä vartiointi viettiä löytyy.

Haaveilin Pentalle petotestiä tälle kesälle, mutta doping varoajan takia ei päästä sinne mikä olisi ollut elokuun alussa. Seuraavan kerran kokeillaan vasta kun mulla on auto ja saisi Urpon samalla testautettua. Pentallahan siis oli emätintulehdus sekä korvatulehdus ja antibiooteissa 28vrk varoaika.

Kuvan ottanut Aino Vakkilainen

Onnen päivät

Moni varmasti jo tietää, että Urpo muutti syksyllä 2017 äitini luokse "sairaslomalle" kun itselleni tuli toinen koira ja koululla ei tosiaan saa kahta koiraa pitää.

Syksyllä 2018 minun on kuitenkin tarkoitus muuttaa molempien koirien kanssa omaan asuntoon Kannukseen! Vihdoin Urpo pääsee minun luo takasi ja päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin. Toki koiran ehdoilla, kun ne lonkat on edelleen D/A eikä se miksikään muutu.

Olen alkanut suunnittelemaan Urpolle oikeanlaista ruokintaa ja hoitoa lonkkiin liittyen. Urpohan ei ole enää oireillut, mutta olen varautunut siihen, että vanhetessaan nivelrikko saattaa pahentua ja aiheuttaa oireita. Säännöllinen hieronta olisi molemmille koirille erittäin hyvä jos vaan Kannuksesta löytäisin sopivan hierojan. Urpolle syöttäisin myös nivelravinnetta, kunhan löytäisin jonkun sopivan.

Minulle ehdotettiin myös, että käyttäisin Urpon fysioterapiassa jolloin fyssari osaisi kertoa lonkkien tämän hetkisen tilan, mutta se taitaa jäädä ainakin joulukuulle jolloin Penta käy rokotuksilla. Saisi samaan poliklinikka maksuun sitten sen fyssarin.

Urpolle ja Pentalle on suunnitelmissa petotesti elokuulle. Ajattelin testauttaa molemmat karhulla, sillä Kannuksessa on tehty useampiakin karhu havaintoja. Urpon sivuilta voit lukea lisää suunnitelmista!

Penta 9kk

Katumuksen sakramentti

Pentalla alkoi maanantaina 14.5. juoksut. Nyt viikon sitä kestäneenä kysyn vaan, että mistä tätä verta oikein riittää? Joka puolelta löytyy tippoja, kun neiti ei itse kerkiä itseään putsaamaan.
Olikohan kovinkaan fiksua opettaa koiraa nukkumaan sängyssä, sillä se patja taitaa elää viimesiä hetkiään puhtaana..

Viimeviikolla päästiin yhdelle tokokurssille Kannuksessa jonka piti vanhempi opiskelija näytön vuoksi. Saatiin vinkkejä kapulan pitoon sekä seuruun opettamiseen.
Tähän mennessä ollaan treenattu lähinnä vaan niitä perusasioita kuin rauhoittumista, paikallaoloa, luoksetuloa ja kontaktia. Luopumista pitäisi ehdottomasti tehdä lisää. Muutamia temppuja kuten jalkoväliin tuleminen ja siinä seuraaminen sekä jalkojenvälistä pujottelu sujuu vaivattomasti.

Välillä vaan tulee aivan järkyttävä ikävä Urpoa. Mietin joskus, että pitäisikö katua siitä luopumista. Tuntuu niin epäreilulta kun Urpon kanssa kaikki oli vielä niin kesken. Penta on ollut kyllä todella helppo nuori verrattuna Urpoon. Mutta oon oppinut rakastamaan niitä haasteita mitä Urpon kanssa kohdattiin ja niistä selvittiin. Mulle on kyllä varmaa, että Urpon vielä takaisin haen heti kun pystyn pitämään kahta koiraa. Olisihan sillä sitten Penta kaverina.

Erittäin kiitollinen olen silti omalle äidilleni joka pystyi Urpon ottamaan. Urpo ei ole kuuleman mukaan ollut mikään helppo epävarmuukisineen sekä vartiointiviettinsä kanssa.

Hyvä juttu on siinä, ettei Urpo ole oireillut selkää eikä jalkoja sairasloman aikana. Oon kuitenkin miettinyt, että hyvää lihaskuntoa ylläpitämällä ja oikealla ruokinnalla sen kanssa voisi vielä ainakin rally-tokoa, hakua ja vepeä harrastaa. Juuri ne mitä me molemmat rakastettiin tehdä. Toko ei meidän päille sovi jos sitä yhdessä tehdään. Molemmat räjähtäisi. Joskus mietin, etten enää ikinä ota australianpaimenkoiraa, mutta nyt alkaa olla jo ikävä sitä. Sakemanni tuntuu jotenkin oudolta ja onhan ne tietenkin aivan erilaisia koiria. Outoa elää helpon koiran kanssa.

Penta on aika hidas oppimaan ja muutenkin hyvin ennakkoluuloinen ja herkkä, mutta uskon, että itsevarmuus vielä kasvaa. Ei kukaan toinen koira voi korvata Urpoa. Joskus ajattelin, että varmasti parempi hermoisia koiria on, mutta kukaan ei korvaa sitä meidän yhteistä matkaa ja vaikeita hetkiä jotka lopulta päättyivät onnistumiseen. Ihan kuin kirjoittaisin jotain hautajaispuhetta ;D Ei sentään! Varmasti puolentoistavuoden päästä Urpo on kotona ja päästään taas yhdessä rakentamaan tulevaisuutta.

Kotikulmilla

Perjantaina 27.4. oli aika lähteä käymään vanhassa kotikaupungissa Heinolassa. Pääsin koiraharrastaja ystäväni luokse viikonlopuksi yöpymään ja tarkoituksena oli käydä treenailemassa.

Lauantaina lähdettiin iltapäivällä treenaamaan hiekkakentälle. Pentalle tehtiin vain leikkiä ns. tolppatreeniä. Kaverini piti Pentaa kiinni ja minä hetsasin ja leikitin. Hurjasti on Penta mennyt eteenpäin leikin kanssa. Hitaasti, mutta varmasti.

kuva Aino Vakkilainen

Viikonloppuna ei sitten kerettykkään treenata enempää, kun kaverini koira teloi jalkansa ja kellään ei oikein ollut treeni fiilistä, kun yks treenattava oli pois pelistä. Ainakin Penta pääsi leikkimään koirakavereiden kanssa ja sosiaalistumaan Heinolan kaupungilla. Kannusta ei oikein voi verrata Heinolaan jos haluaa koiraa sosiaalistaa :D

Tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen Pentaan. Omalla tavallaan se on todella herkkä persoona ja helposti ohjattavissa, mutta toisinaan taas niin murkku- ja mörköikäinen monsteri, kun olla ja voi!

Kesälle on suunnitelmissa ainakin minun viimeinen kennelliiton Suurleiri 2018 joka järjestetään Aitoossa Anna-Tapion koululla. Loppu kesästä vielä yksi ohjattava koiraleiri jonne olen suunnitellut kaikenlaista kivaa tekemistä koirien kanssa. Parasta on ohjata lapsia ja koiria koiramaisten harrastuksien pariin!

Ensiviikolla taas Ouluun viettämään vapaata helatorstaita ja viikonloppua. Oulussa olisi mätsäri kysisenä viikonloppuna, mutta aivan varma en ole uskallanko tuon kanssa lähteä. Itse kun en ole mikään näyttely ihminen ja Penta on siinä iässä, että kaikelle on kiva huutaa. Ehkä käyn vain sakemanni kaverin kanssa lenkkeilemässä ja levätään koko viikonloppu.

Kuvat Aino Vakkilainen

Outomus

Maanantaina 2.4. Penta alkoi röyhtäilemään todella paljon. En ajatellut, että se voisi olla närästystä joten siksi en tehnyt asialle mitään. Tiistaina hain apteekista Losec nimistä närästystä lieventävää ihmsille tarkoitettua lääkettä. Sitä tosiaan jotkut eläinlääkäärit suosittelee käyttämään. Hyvin toimi, mutta oireet alkoi uudestaan seuraavana päivänä. Annoin Loseckia vielä kerran ja sen jälkeen ei ole enää oireillu. Eli torstaina ei enää närästänyt.'

Viikon aikana oli kyllä tullut kaikenlaisia muitakin oireita. En itsekkään ollut varma olivatko oireet vain minun päässä vai oliko koirassa oikeasti jotain outoa. Oireita olivat esimerkiksi takajlkojen kirputtaminen ja pureminen, jatkuva takapään venyttäminen sekä lämpimään hakeutuminen. Pentalla on myös pennusta asti ollut outo laukka jota moni on ihmetellyt.

Onnekseni sain eläinlääkäri ajan Ouluun heti perjantaille 6.4. Eläinlääkäriasema Kamuun eläinlääkäri Anni Hemminkille. Pyysin jo puhelimessa, että selkä ja lonkat on kuvattava.
Alkuun eläinlääkäri kopeloi koiran läpi selästä ja jaloista eikä löytänyt selvää kipua aiheuttavaa kohtaa. Helpotuksekseni myöskään röntgenistä ei löytynyt mitään ja eläinlääkärin karkea arvio lonkista oli C/C tai B/B. Toki täytyy muistaa, että lonkat voivat vielä kiinteytyä, koska koira on vielä keskeneräinen ja löysä. Selkä oli myös puhdas. Pentalle määrättiin kipulääkekuuri viikoksi ja jos oireet jatkuvat niin tutkittaisiin tarkemmin suolistoa. Jos oireet jäisivät päälle niin kyse ei pitäisi olla kivusta.

Annoin heti perjantai iltana ensimmäisen kipulääkkeen ja yö oli paljon levollisempi, kuin viikolla. Kipuhan voi vaikka tulla lihaksista tai mistä vaan. Eläinlääkäri kustansi 203,42e, mutta onneksi on vakuutus ja omasta pussista meni vain pieni osa.

Säästetyt rahat tulikin sitten tuhlattua lauantaina kaupoilla. Oulussa suosin Muskettikoira nimistä eläintarvikekauppaa ja sieltä löydettiin hienot hurtan y-valjaat sekä maailman hienoin kiroileva siili panta! Kuvia alla. Lopuksi vielä tilasin väliheikiltä kapulan naruilla ja vaihto keskiosilla.

Paluu arkeen

Maltalta palasin Suomeen perjantaina 9.3. Lento laskeutui hieman ennen viittä illalla ja kiiruhdin ensimmäisellä junalla Espooseen hakemaan Pentan hoidosta. Hoitaja toi Pentan Espoon rauttikselle ja videoi meidän jälleenäkemisen.

Video meidän jälleenäkemisestä <3

Samaisen viikonlopun vietin Oulussa ja maanantaina olinkin jo saapunut Kannukseen. Aivan ihanaa päästä takaisin arjen pariin! Heti maanantai iltana lähdimmekin hallille luokkakaverin kanssa. Meillä oli tarkoituksena, että kaverini leikittäisi Pentaa  jotta saisin nähdä miten se leikkii vieraan kanssa, kun se ei ole ollut mikään hurja leikkiä. Noh kyllähän Penta hetsaantui, mutta aika laimeasti ja selvästi liian kova hetsaaminen tai ärsyttäminen oli neidille liikaa ja hää päätti että ei enää leiki. Herne tais upota syvälle nenään :D

Noh lopussa kun me ihmiset vaan istuttiin ja juoruttiin ja Penta sai olla irti meidän luona niin varasti kaverin koiran patukan ja alkoi sillä leikkimään. Sitten jo alkoi kuulumaan murinaa leikkiessä ja Penta jopa taisteli lelusta eli hää selvästi rentoutui loppua kohden. Alku järkytys taisi olla vieras ihminen heilumassa lelujen kanssa.

Maanantain treeniin en ollut aivan tyytyväinen.

Tiistaina illalla mentiin treenaamaan ulos koulun kentälle. Tällä kertaa minä leikitin ja treenasin omaa koiraani :P Uutena hommana olisi saada Penta haukkumaan käskystä, sillä se voisi nostattaa virettä. Se tuntui todella toivottomalta, sillä Penta ei hauku oikeastaan ollenkaan. Leikittiin ja yritin painostaa haukkumaan, jolloin alkoi välillä piippaamaan ja päätin palkata sitten siitä. Totesin kylläkin jossain vaiheessa etten halua enää palkata piippaamisesta sillä se ei ollut se tarkoitus. Yhtäkkiä kuulu pieni vaivainen haukahdus ja siitähän riemu repes. Super palkka ja koiralla oli oikein hauskaa. Toista kertaa ei yrityksistä huolimatta enään samassa treenissä haukkunut.

Meidän treeneissä tehdään lähinnä lyhyttä pätkää leikkiä ja sitten tauolle. Sillä idealla, että treenenistä tulee parasta ikinä. Tärkeimpinä treenattavina asioina pidän nyt leikkiä, paikalla olemista, luoksetuloa sekä luopumista. Myös perusasento treeniä tehdään, mutta sitä lähinnä vielä kotona ruokailujen yhteydessä tasapainotyynyllä.

Keskiviikko ja Torstai meni lepopäivinä, kun itse olin aamusta iltaan koulussa. Molempina päivinä kuitenkin treenattiin kaukopalkkaa kotona namikoneen avulla.

Tänään lauantaina käytiin ulkona treenaamassa ihan keskenään. Tein Pentalle tolppa treeniä jossa siis ideana saada koira haluamaan lelua todella paljon hetsaamalla. Koira on itse siis valjaissa ja kiinni tolpassa. Meidän tapauksessa kylläkin puu aidassa :D

Yllätyksekseni Penta haukkui aina, kun käskin haukkumaan. Sillä oli super kiva mielentila ja halusi lelua todella jonka takia myös ääntä alkoi kuulumaan. Neiti myös taisteli lelusta ja piti hyvin kiinni. Vihdoin treeni josta tuli todella hyvä mieli. Ei ne edellisetkään treenit turhia olleet ;)

Huomaa kyllä, että Pentalle alkaa murros- ja mörköikä puskea päälle. Postilaatikoille ja leijuville pressuille pitää nostella karvoja, paeta ja tulla takaisin ja taas paeta. Kaikki pelottavat asiat on kuitenkin lopulta kohdattu ja todettu, ettei ne enää ole pelottavia. Muutenhan tällä koiralla on ihan hyvät hermot jo nyt, mutta alusta- ja etenekin taso arkuutta on. Mitä korkeammalla ollaan ja jos sieltä näkee alas niin on pelottavaa. Muut alustat eivät tuota ongelmaa paitsi ritilät korkemmalla. Ritilät maanatasalla on ihan ok.

Me varmaan treenaillaan nyt paljon säännöllisemmin ja pyrin yhä useammin videoimaan meidän treenejä. Todella innolla odotan lumien sulamista, että pääsisi jäljestämään!

Lahden pentunäyttely

Itsehän olen tällä hetkellä Maltalla työssäoppimassa, mutta Penta lähti hoitoon kasvattajan ystävälle alkuviikosta ja viime viikon lauantaina olivat lähteneet Lahden pentunäyttelyyn. Meillä oli ideana, että näyttelyyn tulisi mahdollisimman moni Pentan sisaruksista. Kyllähän meitä kertyikin viisi, mutta valitettavsti kaksi peruivat tulonsa. Eli näyttelyssä yhteensä viisi sakemannia joista kaksi Pentan sisaruksia.

Pentan arvostelu

"5,5kk. Hyvät mittasuhteet. Melko hyvä ylälinja. Oikealinjainen pää. Tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Hyvä rungon tilavuus. Eturintaa tarvitaan lisää. Olkavarret saisivat olla viistommat ja polvikulmaa saisi olla enemmän. Hyvä rajaluusto ja käpälät. Hieman kapea takaliike, liikkuu reippaasti sivusta."

Sijoitus PEK3 ja KP

Pentan edelle menivät siis kaksi näyttelylinjaista sakemaania, mutta todella tyytyväinen saa olla arvosteluun! Kovasti kehuivat myös Pentan käytöstä.

Nyt Penta jatkaa hoidossa kasvattajan toisella ystävällä jolla myös monta käyttölinjaista sakemannia. Itse saavun takaisin Suomeen vasta 9.3.

Oli muuten kiva huomata, että pentunäyttelyidenkin tulokset tulevat nykyään koiranettiin! Tai ainakin showlinkin alaiset näyttelyt. Milloinkohan saataisiin myös geenitestien tulokset koiranettiin näkyville?:)

5,5kk (C) Suvi Lehto

(C) Suvi Lehto