Ohjus

Postauksen teksti on minun itse kirjoittama ja se on julkaistu myös Heinolan kaupungin sivuilla ja Heinolan nuorten kesätyöntekijöiden blogissa.

Koko kesän olin odottanut ohjaajaksi pääsyä leirille. Nimittäin koiraleirille. Olen itse ollut koiraleireillä yhteensä 11 kertaa leiriläisenä. Nyt ensimmäinen koiraleiri jossa pääsen kouluttamaan lapsia koiriensa kanssa omalta harrastus pohjaltani.

Olen harrastanut oman koirani kanssa mm. Agilityä, Rally-Tokoa, Jälkeä, Hakua, Tokoa ja muita kivoja aktiviteetti juttuja. Tällä hetkellä omia lajejani ovat Toko eli tottelevaisuuskoulutus, Haku ja erikoisjälki eli FH-jälki.

Leirillä oli paljon eri ikäisiä lapsia ja eri ikäisiä sekä kokoisia koiria. Leirillä oli yhteensä 8 leiriläistä ja 11 koiraa, mukaanlukien meidän ohjaajien koirat. Leirille oli ilmoittautunut myös pari poikaa. Se on kunnia saada koiraleirille poikia koska heitä on harmillisen vähän koira piireissä. Toivon, että useammat pojat ja tytöt kiinnostuvat koiraharrastuksista, koska koiran kanssa yhdessä tekeminen on antoisaa puuhaa ja pakolliset päivän liikunnat tulee lenkkeilyttäessä koiraa ja itseäsi säällä kuin säällä. 

Leiri alkoi 2.8. keskiviikkona. Saavuin itse ohjaajana paikalle n. klo 10 ja järjestin oman huoneeni. Mukaani minulle lähti oma koirani jonka nimi on Urpo ja sen kanssa juuri harrastan aikasemmin mainittuja lajeja. 

Ensimmäinen reipas leiriläinen saapui hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja pääsi valitsemaan itselleen parhaan sängyn ja paikan huoneesta. Muutkin leiriläiset saapuivat ajoissa ja saimme huoneet kuntoon ennen yhteisiä tekemisiä. 

noin klo 13 aloimme käymään leirin sääntöjä läpi ja pelasimme tutustumis leikkiä jossa kaikille jaettiin pelikortti jonka osoittaman luvun määrän verran sait kertoa itsestäsi asioita. Myös ohjaajat osallistuivat!

Sen jälkeen päästiin syömään herkullista välipalaa. Onneksi meillä on maailman paras kokki leirillä. Leirin kohokohtanahan on herkullinen ruoka ja yhdesssä tekeminen. 

Välipalan jälkeen päästiin jatkamaan pelejä ja leikkejä jonka jälkeen sain pitää pienen teoria osuuden koiran koulutukseen liittyen. 

Tärkeää koiran koulutuksessa on oikeanlainen palkkaaminen. Koiran koulutuksessa voi käyttää namipalkkaa eli koiralla ruoka vietillä toimiva palkka, koska koirat ja sudet yleensä pyrkivät syömään aina kun ruokaa on tarjolla. Sitä on hyvä käytttää hyväksi koirankouluttamisessa. Toinen palkkaustapa on lelu joka toimii koiran saalis- ja taistelu vietillä. Monet koirat tykkää jahdata leluja ja toiset tykkäävät vetoleikeistä ihmisen kanssa eli taistella lelusta. Kolmas tapa on kehu eli sosiaalinen palkka joka toimii laumavietin kautta. Laumavietti tarkoitta että koira tahtoo tehdä palkan eteen töitä jotta saa kehuja ja koira tuntee itsensä hyväksi ja hyväksytyksi.

Keskiviikko oli sateinen, mutta me ei välitetty siitä vaan lähdimme ulos kaatosateeseen leiriläiset koirat mukanaan harjoittelemaan istumista ja maahanmenoa sekä luoksetuloa. Kaikki olivat super hienoja ja osasivat käsitellä koiriaan hyvin ja vaikka satoi niin treeneistä jäi hyvä mieli niin kouluttajalle kuin leiriläisillekkin. 

Treenejen jälkeen oli aika päivällisen ja keittäjä oli tehnyt herkullisen pasta ruuan! 

Oli hetki pitää taukoa ja hieman tasata sykettä, olihan sitä keretty jo kaikkenlaista kivaa tehdä. 

Illalla toinen meistä ohjaajista piti luentoa koiran ruumiinosista johon oma koirani pääsi malliksi. Oli helppo käydä ruumiinosia läpi kun oli paikallaan pysyvä koira jotai sai väännellä ja käännnelllä suuntaan kun suuntaan. Leiriläiset saattoivat osata jo enemmän ruumiinosia kun mitä itse olisin saanut sanottua. Urpo pysyi hienosti paikallaan kun nameja sai syödä kokoajan.

Sitten oli aika iltapesujen ja koirien hoidon. Vapaa aikaa jäi runsaasti. 

 Myöhemmin illasta syötiin iltapala ja oli aika rauhoittua, vaikkakin ihanat leiriläisemme olivat keksineet meikata toisiaan. Luonnoksille sai nauraa ja leiriläisillä oli hauskaa. Koiratkin jo rauhoittuivat ja kaipasivat selvästi lepoa. Niin myös minä.

Torstaina olin laittanut itselleni herätyksen ajoissa jotta kerkeän käyttää oman koirani pienellä aamulenkillä ja valmistautua aurinkoiseen päivään. 

Leiriläisetkin heräilivät ajoissa ja lähtivät omatoimisesti käyttämään koiria ulkona ja toiset myös ruokkivat koiransa aamulla. 

Aamupalalla oli leipää ja herkullista puuroa. 

Aamupalan jälkeen leiriläiset lähtivät koirankiekalle eli olin vienyt kuusi kysymys lappua jotka he etsivät ja vastasivat yksin tai ryhmässä keksimiini kysymyksiin. Koirat tietysti mukana jotta saivat hieman pidemmän aamulenkin. 

Kun leiriläiset olivat koirankiekalla, lähdin tekemään jälkeä Urpolle jotta saisin leiriläisille jäljestysnäytöksen iltapäivän jäljestys treenejä varten. Oma koirani siis pääsisi näyttämään malli suorituksen. 

Leiriläiset olivat nopeasti valmiita ja päästiin aloittamaan päivän ensimmäiset treenit jotka liittyivät siihen mitä he itse haluaisivat tehdä. Monet leiriläiset halusivat koiran oppivan antamaan tassua ja kerroin heille miten sitä voi lähteä opettamaan. Koirat eivät opi päivän aikana paljoakaan ja leirinaikana ei saa koirasta valmista. 

Kukaan koira ei koskaan ole valmis, niinkuin ei ihmisetkään. Koiran kanssa riittää aina treenattavaa. 

Paikanpäällä kävi myös Itä-Hämeen toimittaja haastattelemassa leiriläisiä.

Samaisissa treeneissä koirakot pääsivät tekemään myös houkutusten higwayta jossa on siis juoksurata jonka reunoilla on erilaisia houkutuksia kuten leluja ja nameja. 

Leiriläiset loistivat ja kaikkien koirat osasivat tulla hienosti luokse vaikkakin toiset koukkasivat houkutusten kautta.

Treenien jälkeen oli taas aika syödä. 

Lounaan jälkeen leiriläiset pääsivät katsomaan kun Urpo suoritti houkutusten higwayn ja lopuksi keräsi kaikki lelut maasta.

Tähän väliin jäi vapaa aikaa ja leiriläiset pääsivät leikkimään ja pelailemaa.

Seuraavaksi oli iltapäivän treenit jossa aluksi kerroin jäljestyksestä perusasioita ja siitä mitä tehdään seuraavaksi. Pyysin leiriläiset ilman koiria ulos ja otin Urpon matkaan. Jäljestys valjaat ja liina mukanani.

Leirläiset pääsivät katsomaan kun Urpo suorittaa viiden tunnin vanhan jäljen. Urpo oli hyvin rauhalllinen ja tarkka. Lopuksi Urpo sai rapsutuksia leiriläisiltä.

Urpo jäljellä. Kuva, Virpi R.

Vein oman koirani pois ja aloittelin jäljestys treenejä ensin kolmen koirakon kanssa. Tarkoituksena oli tehdä makkararuutua jossa siis leiriläiset tallaavat ja ripottelevat nameja tietylle alueelle ja koirat pääsevät niitä etsimään oman ohjaajansa hajuista. 

Jälki treenien jälkeen koirakot pääsivät viemään koiransa yksitellen uimaan.

Välissä oli päivällinen ja sen jälkeen vielä osa koirakoista pääsivät viemään koiransa uimaan. Kaikki koirat kävivät kastautumassa. 

Järjestin työkaverini kanssa leiriläisille leirikasteen jossa leiriläiset pääsivät maistamaan mm. Multaa, etanoita, koiranruokaa ja vanhoja autoja. 

Toisin sanoen makkaraa, keitettyä makaronia, raakoja makaroneja ja suolattuja karkkeja.

Tämän jälkeen leiriläisille annettiin pitkä hihna josta kaikki pitivät kiinni ja kuuntelivat ohjeita. Matkan varrella oli mm. Koirankakkaa, ojia, piikkilankaa ja lopussa he saapuivat metsänhengen majaan jossa silmät sai avata. Ei, emme olleet tuoneet tallattavaksi koirankakkaa, mutta mielikuvat olivat varmasti kiintoisat.

Leirikasteen jälkeen oli minun vuoro pitää teoriaa koiran ensiavusta. Käytiin läpi mitä kuuluu koiran ensiapupakkaukseen ja mihin esimerkiksi haavanhuuhtelu aineita saa käyttää. Leiriläiset pääsivät tekemään toistensa käsiin tassu siteitä. Leiriläisillä taisi olla hauskaa tai ainakin paljon käytännön tekemistä.

Teoriatunnin jälkeen oli aika sanunan ja uimisen. Kaikki lähtivät rantaan ja otin Urpon mukaan leikkimään ja treenaamaan. 

Tulimme takaisin päärakennukseen ja puhuimme päivän tapahtumista ja siitä mikä oli parasta siinä päivässä. Myöhään illalla menimme vielä kotaan paistamaan makkaraa ja juttelemaan kaikenlaista. 

Kodan jälkeen oli aika iltapesujen ja koirien ulkona käytön sekä ruokinnan.

Kaikki olivat jo niin väsyneitä että uni tuli jo pian.

Perjantain aamurutiinit toimivat samalla tavalla kuin torstain. Mutta tälläkertaa ei ollut koirankiekkaa vaan yksi kerrallaan pääsivät tekemään agilityä. Koirat olivat jo todella väsyjä joten tehtiin sen verran kun omat koirat jaksoivat. 

Treenien jälkeen siivottiin kaikki yhdessä ja sitten viimeinen leiri ruoka jonka jälkeen leiriläisten oli aika lähteä kotiin.

Minulle jäi todella hyvä fiilis leiristä ja olisin valmis ohjaamaan lapsia uudestaankin koiran kouluttamisessa.

 Olen haaveillut Kannuksen Kennellinjan jälkeen Nuoriso ja Vapaa-ajan ohjaajan koulutuksesta ja unelmana olisi yhdistää nämä kaksi asiaa jotenkin toisiinsa. 

Vielä en tiedä, että miten. Vaihtoehtoja on monia niinkuin myös ammatti tutkintoja.