Elämältä kaiken sain tai sitten en

Nyt ei enään tiedä mistä aloittaisin.. Pahin painajainen kävi toteen aktiiviselle koiraharrastajalle.

Urpolla todettiin D/A lonkat, 0/0 kyynärät, SPO (puhdas), LTV 0 ja VA 0...

No mikä tässä nyt on niin kauheaa, eikö muka D lonkkasen kanssa voi harrastaa.
Kyllähän se D lonkka rajoittaa kaiken hyppimisen. Ei PK hyppyjä, ei aksa hyppyjä eikä välttämättä edes toko hyppyjä. Jos koiralle on kisa tavoitteita niin nyt ei enään ole. Rally-toko ja fh-jälki sekä haku ovat harrastus mielessä käypiä. Ainoa laji missä voitaisiin kisata on rally..

No mikä ongelma siinä sitten on? Se että koira on kipuillut koko kevään ja kesän selkää, vaikkakin nyt uudelleen mietittynä se on kipuillut lonkkaa joka on tod. näköisesti aiheuttanut jumeja selkään jolloin myös selkä kipuilee. Olen jo aiemmin sanonut kuinka hassusti Urpo kävelee kun vas. takajalka menee aina oikean eteen eli astuu limittäin. Ja nyt lähiaikoina huomannut vinkuran ja vinon ravi ja kävely tyylin.

Kaikkein inhottavinta tässä on se, että jos asuisin omillani niin Urpo voisi hyvin jäädä sairaslomalle ja varhaiseläkkeelle ja voisin ottaa uuden harrastuskoiran, mutta kun asun täällä kannuksen koululla on todettava, että en täällä tee mitään rikkinäisellä koiralla. Täällä pääsee tekemään niin paljon kaikkea uutta ja raskaita lajeja joihin Urposta ei enään ole.

Entä jatko? Onneksi on läheisiä koira ihmisiä ympärillä ja äidilleni tästä kerrottuna pääsimme siihen tulokseen, että Urpo ei ole vielä monttu kamaa jos voisi vielä elää oireetonta elämää. Joten Urpo lähtee lauantaina äitini luokse jossa on lauma koiria ja ei mitään harrastusta tai hyppy rasitusta. Urpo pääsee juoksemaan vapaana ja kasvattamaan takapään lihaksia jotka tukevat lonkkia. Lisäksi Urpolle pidetään yksi kipulääkekuuri jonka jälkeen ei pääse rasittumaan joten siitä voisi olla oikeastikkin hyötyä. Tämän jälkeen nivelravinteita kehiin ja parin vuoden päästä uusinta kuvaus. Jos on oireeton ja mikään luustossa ei ole muuttunut voi se jatkaa kotikoiran elämää. Toki kevyttä harrastusta voi kokeilla mutta riskinä on oireiden palaaminen.

Olisi eriasia jos lonkat olisivat D/D jolloin heitto ei olisi niin suuri. D/A taas vaikuttaa koiran rakenteeseen hyvin toispuoleisesti ja rakenne saattaa muuttua hassuksi..

Olen miettinyt seuraavaa koiraa, mutta se ei ole niin kiireinen asia. Jotta en Urpon lähdön jälkeen jäisi täysin toimeettomaksi ja koirattomaksi saan ilokseni tänne äitini shetlanninlammaskoiran joka on kolme vuotias narttu. Hälle ei ole koskaan opetettu mitään joten siinä riittää projektia siihen asti kun on seuraavan pennun vuoro.

Tämä ei ole mitenkään helppo päätös mutta koiran parasta ajatellen tämä on oikein. Myös eräs eläinlääkäri oli sitä mieltä että kaikkein parasta lonkille on hyvä lihaskunto, jota ei onnistu kasvattaa vaikka kävelisi 10km päivässä, koska hihnalenkit ei auta mitään, lähinnä vaan jumiuttaa. Varsinkaan kannuksessa jossa on enimmäkseen vain asfalttia.

Blogin päivittely ei suinkaan lopu tähän ja toivon että lukemista jatketaan. Aijon kirjoitella tänne Tsinin (se sheltti) kanssa edistymisistä ja tavoitteista.