Tsini on mennyt hurjasti eteenpäin sinä aikana kun on ollut minun kanssa täällä Kannuksessa. Tsini on esimerkiksi oppinut jo tarjoamaan rauhoittumista ja maahan menoa silloin, kun otan se mukaan tunnille luokkaan jossa on sekä muita oppilaita että koiria. Treenikentällä kykenee jo itse menemään autokärryyn odottelemaan omaa vuoroa, mutta haukkua saattaa paljon.
Tsini siis pelkää autoja ja aluksi pelkäsi myös sitä kärryä, koska sillä on aina autoon tullessa todella pahaolo matkapahoinvoinnin takia.
Minulla ei oikeastaan ole tarvetta vaatia tältä koiralta enempää. Se on oppinut ja kehittynyt nopeaa tahtia ja varmasti vielä nopeampaa, jos olisin tehnyt sen kanssa hieman enemmän. Tsini on helppo koira, vaikkakin hieman hidas syttymään erinäisiin asioihin. Todella hyvin tarjoaa hyppimistä erilaisille tasoille kuten betoniporsaille sun muille sellasille, koska tykkää siitä todella paljon.
Pennun saapumiseen enään kymmenen päivää!! Kovasti oon jo suunnitellu erilaisia koulutusmetodeja tälle tulevalle koiralle. Pääasiassa PK-jälki ja muut haju työskentelyt on meidän lajeissa, toki myös toko. Tavoitteita on jo nyt mjuutamia, sen näkee sitten kariutuuko niistä joitan pois tai tuleeko uusia tavoitteita matkan varrella.
Urpolla menee kuuleman mukaan oikein hyvin. Juoksee paljon lauman kanssa ja tuhoaa paikkoja :D
Kyllä sen ymmärtää, kun suurinosa aivotyöskentelystä jäi yhtäkkiä pois, että keksii itse tekemistä. Mutta se tekemisen tarve hiipuu kun ei oikeasti ole muuta kun leikkimistä porukan kanssa ja lenkkeilyä metsässä. Urpon asuinpaikka on siitä parasmahdollinen, että tosiaan saavat olla kokoajan irti keskellä metsää jossa lähimmät naapurit aika kaukana.
Syyslomalla on tarkoitus mennä taas käymään äidin luona hoitamassa koiria ja moikkaamaan Urpoa ja Almaa. Koulu kaverini lähtee mukaa ja aateltiin ottaa vähän hakua ja jälkeä koirille. Urpon kanssa voi onneksi niitä treenata kun ovat luonnolisia liikkeitä. Urpon kanssa on myös todella antoisaa treenata ja sen takia edelleen harmittaa se, että se oli luustoltaan rikki.
Kyllä sitä oikeasti usein miettii ja itkee että miks just mun koiralle, ihan kuin elämä ei olis jo tarpeeks heitelly pitkin seiniä. Pääasia on, että Urpo on oireeton <3
vielä pari uuttakin kuvaa ystävieni koirista:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti