Äitini ilmoitti, että Urpolle pitäisi löytää toinen koti. Säikähdin todella, koska sehän tarkoittaisi Urpon myymistä uuteen kotiin tai ensisijaisesti 2-3 vuoden sijoitusta, jotta saan kouluni käytyä.
Jouduin laittamaan Urposta myynti ilmoituksen, koska tilanne vaikutti todella pahalta. Urposta muutama jo kiinnostui, mutta ymmärrän kuinka vaikeaa olisi löytää 2-3 vuoden sijoituskoti,koska kerkeäähän uusikin omistaja kiintyä siinä ajassa koiraan ja kun mulla ei ole opiskelijabudjetin takia maksaa Urpon ruokia jonnekkin muualle saatika eläinlääkärikuluja vaikka ilmoituksessa lupasin ne maksaa tarvittaessa.
Viiemeyönä sain aivan järkyttävän ahdistuskohtauksen, kun tajusin että mun pitäis luopua koirasta oikeasti, vaan sen takia etten voi pitää kahta koiraa täälä koululla. Mietin sitä, että olen aina vannonut, että jos minulle koira tulee se on mulla lopunelämän enkä aiheuta koiralle stressiä sillä, että se joutuu vaihtamaan kotia, saatika vaihtamaan useammin jos sattuisikin, että uusi koti ei olekkaan hyvä. Urpolle toki olisi ainainen palautusoikeus.
Onneksi äidin kanssa juteltua ei ole just nyt tarvetta päästä Urposta eroon ja se voi vielä asua äitini luona. Uuden kodin etsintä on nyt siis jäissä. Mutta en tiedä miten tästä voi jatkaa.. Mihin ihmeeseen mä saisin Urpon sillai ettei siitä tarvisi luopua ja niin ettei se asuisi äitini luona. Eihän tässä tarvitse odottaa kuin pari vuotta, että saan pitää toista koiraa ja Urpo saa olla mun kanssa lopunelämänsä.
On vaan tosi vaikeaa ajatella että joku toinen voisi pitää huolta mulle rakkaimmasta asiasta ja että Urpo voisi elää elämänsä loppuun onnellisena jossain muualla vaikka se voisi tehdä niin minunkin kanssa. Toivon, että Urpo pärjäisi vielä hetken äitini luona jotta saan miettiä ratkasuja rauhassa sillä tässä asiassa en tahdo kiirehtiä.
Mitä Pentaan tulee ja pentuarkeen niin meillä on lähtenyt hyvin käyntiin ja Penta on kovin rohkea pieni pentu. Yksinolon opettelu ollaan aloitettu sekä häkissä olemisen opettelu. Penta saa kaikki ruokansa treenaamalla. Joskus tehdään lihasmuistilla asennonvaihtoja ja joskus saa ruokansa häkkiin, jotta oppii, että siellä on kiva olla.
Tällä hetkellä Penta on hiljaa, kun jää yksin, mutta alkuun huuto oli aikas kamalaa. Todella nopeasti kehittyy ja ymmärsi, ettei huutamalla saa mitään. Mulla on ehdoton, että ääntä pitämällä ei tapahdu mitään, kun onnistuin Urposta tekemään pillikurkun jollain ihmeellä, niin tästä yritetään rakentaa hiljainen koira.. :D
Huomenna palataan syyslomalta koulun penkille!
Ei millään onnistuis ottaa omaa asuntoa niin voisit kaks koiraa pitää? Ottamalla vaikka opintolaina sitä varten ja eikös jotain tukiakin siihen saa :o tai kysymällä sieltä jotain erikoislupaa ja selittää tilanne kunnolla. :)
VastaaPoistaMiksi sulla sitten on kaksi koiraa, jos sulla ei ole varaa maksaa molempien ruokia? Olettaen, että Urpo asuisi sijaiskodissa tovin.
VastaaPoistaAda, mullahan ei olisi kahta koiraa jos Urpo olisi terve, mutta koska opiskelen Kennellinjalla johon ei voi kahta koiraa ottaa ja koska tarvitsen harrastuskoiraa niin Urpon oli parempi lähtä lomalle, kun en pääsisi eteenpäin opiskeluissa haluamaani tahtia, koska täälä käytäntö koirien kanssa on hyvin oleellista. Nyt kun Urpo asuu äidilläni ei tarvitse mun maksaa mitään muuta kun ell kulut ja hieronnat. Tällähetkellä ei vielä tiedetä mitä tapahtuu seuraavaksi. Urponhan oli tarkoituksena palata mulle takaisin kun voin pitää jahta koiraa, mutta Urpo jäisi jokatapauksessa toimittamaan kotikoiran virkaa :)
VastaaPoistaAsunnon ottoa olen miettinyt, mutta opintolainaa en just nyt edes tahtoisi ottaa ei mun tarvitsekkaan ja ilmainen asuntola houkuttelee.
Jos lukee aijempia postauksia huomaa kuinka vaikeaa Urpon kanssa on ollut ja kuinka vaikea alku meillä on ollut, sitä tärkeämpi siitä koirasta on tullut mitä enemmän ollaan onnistuttu tekemään asioita oikein. Itselläni ei ole ollut mitenkään helppoa eikä asiaa nyt auta tämä tilanne.. Tässä vielä mietitään että mikä olisi oikea ja paras ratkaisu Urpolle. Uutta loppuelämänkotiakin ollaan mietitty ja jos oikea sattuisi kohdalle en näe ettenkö voisi siitä luopua. Loppupelissä koirat on mua itseäni varten, vaikka toki myös kivoja harrastus kavereita, mutta kun tiedän ettei Urposta enään harrastuksiin ole (jäljestystä voisi tehdä ja aivo juttuja) ja jos elämäntilanne sanoo että tarvitsee tavoitteellista harrastuskoiraa ja Urpo ei siihen enään pysty täytyy miettiä toista ratkaisua.
Nyt en tarkoita että luovun kaikista koirista jotka on rikki koska "niillä ei tee mitään" vaan tässä kyseisessä tilanteessa täytyy miettiä mikä on koiralle parasta ilman mun tunteita.
Selvensikö tämä yhtään kenenkään mieltä? Muistakaa etten hae täällä mitään paskamyrskyä enkä riitaa, vaan kirjotan oman itseni takia asioista jotta saan purettua ajatuksiani vaikeista ajatuksista sekä kivoista ja hauskoista kuulumisista.
Ystävällisin terveisin, Aamu <3