Tulevaisuus häämöttää

Pitkästä aikaa taas täälä ruudun toisela puolella kirjoittelen. Blogi jäi reilu kuukausi sitten tauolle, koska motivaatiota ja aikaa ei yksinkertaisesti ollut kirjoittamiseen. Nyt kun kesätyöt on tehty ja tulevaisuuden suunnitelmat hieman avautuneet niin voin kirjoitella hieman pidemmän postauksen merkeissä meidän suunnitelmista.

Meidän onneksemme pääsin kuin pääsinkin Kannuksen kennellinjalle opiskelemaan! Ihan sairaan hienoa päästä sinne mistä on haaveillut jo melkein kolmisen vuotta. Pisteet ei ollu kovinkaan kummoiset minulla ja hieman jäin harmittelemaan sitä kuinka vähäisillä pisteillä pääsin sisään, kun muilla oli reilusti enemmän pisteitä, mutta samapa tuo, vaikka vähäisillä pisteillä pääsin sisään niin korkeilla pisteillä sieltä sitten valmistutaan kolmen vuoden päästä!

Urpo kastroitiin tiistaina 13. kesäkuuta. Olin jo tovin miettinyt Urpolle kemiallista kastraatiota ja samalla mielessä pyöri ihan oikea kastraatio ja kun sopiva vapaa aika eläinlääkärillä oli ja rahaakin oli säästössä niin päätin monen mielipiteen takaa Urpon leikkauttaa. Paljon mietin sitä kaikkea mitä huonoa juuri Urpolle voi kastroinnista olla mm. ääniarkuus voi tulla pahempana esille, kun koiran luonne saattaa muuttua entistä rauhallisemmaksi ja pehmeämmäksi. Toisaalta taas rauhallisuus veisi ylimääräistä äänen pitämistä ja toisista koirista kiinnostumista pois. Muutama tuttavani oli sitä mieltä, että koiran kehitys jää täysin kesken, kun Urpo on vasta alle 2vee. Mutta monet tuttavistani olivat myös sitä mieltä, että koiran elämä helpottuu jo sillä kun omistajan ei tarvitse hermoilla sillä, että keskittyykö koira vaiko ei..
Nyt kun kastraatiosta on aikaa jo reilu kaksi viikkoa niin mielestäni tiettyjä piirteitä olen jo alkanut huomaamaan. Esimerkiksi nylkytyksen tarve väheni ja oikeastaan on jo loppunut täysin ja lenkillä merkkaillaan puolet vähemmän ja tyhjennetään rakko yhteen paikkaan. Sanotaan että puolen vuoden päästä leikkauksesta pitäisi koirassa näkyä ne erot mitkä sattuu siinä yksilössä muuttumaan jos muuttuu. 

C. Sara Lehtelä

C. Sara Lehtelä

Kesäkuun viidentenä päivänä maanantaina aloitin kesätyöt Heinolan Lintutarhalla ja työt loppukin sopivasti maanantaina 26.pvä. Koska 27. kesäkuuta meijän auto starttasi kohti Lapuaa ja Kennelliiton Suurleiriä 2017!
 Tämä olikin mun toisiksi viimeinen kesä Kennelliiton Suurleirillä koska ensi kesän jälkeen en enään iän takia pääse leiriläiseksi, mutta nautitaan nyt näistä vielä kun voi!

Tiistaina klo 7 pakattiin auto ja startattiin kohti Lapuaa. Matkaahan oli sen himpun alle 300km.
Paikanpäälle kerettiin sopivasti vähän ennen klo 12 jolloin iloittautumiset aukeaa.

Huonekaveriksi pääsin taas ihanan ystäväni Viivin kanssa jolla oli leirillä hänen tsekinpaimenkoira narttu Bigi mukana. Urpo ois kovasti nartusta tykänny, mutta Bigi ei ollutkaan mikään heposti lähestyttävä narttu :D

Tiistaina leirin alettua käytiin läpi säännöt ja tehtävänä oli keksiä meidän omalle solulle nimi. Leirillä oli yhteensä 43 leiriläistä ja meidän soluun mahtui hienot 9 todella siistiä koirakkoa!
Solun nimeksi päätettiin pitkän pohdinnan jälkeen Leksat Muksut. Nimen alkuperää ei oikein tiedetä mutta se syntyi mustaleski hämähäkistä ja kompassista.

Illalla meillä oli pienimuotoinen luento/näytös koiran leikittämis ja palkkaus tavoista jonka jälkeen päästiin soluittain tai ryhmittäin harjoittelemaan erilaisia palkkaus ja leikki tapoja omille koirille. Urpo leikkii ihan hyvin ja taistelutahtoa ja viettiä on enemmän kuin perus saalisviettiä. Nakitkin näytti kelpaavan oikein hyvin. Sosiaalinen palkka on selvästi semmoinen jota pitänee erikseen alkaa harjoittelemaan.

Leirin aikana käytiin läpi erilaisia lajeja kuten Rally-toko, toko, agility, pk-haku ja jokerilaji jossa tehtiin erilaisia temppuja kuten jalkojen välistä pujoittelua, peruuttamista alustalle (jonka Urpo muuten osaa hienosti, vaikka ei sitä erikseen olla tehty!), koiran itsensä ympäri pyörimistä ja kaikkea muuta pientä kivaa. Tehtiin pk- haun kanssa myös tarkkuus etsintää, esineruutua, viestiä ja ketteryys rataa.

Lisäksi koirattomaan ohjelmaan kuului myös leiriolympialaiset jossa solut kilpailivat keskenään.
Leiriolympialaisiin kuului myös koirallista ohjelmaa ja kilpailuja kuten Teräsperä (oikeasti Teräspari) yksilö ja joukkue kilpailu jossa suorittettiin erilaisia pisteitä eri lajeissa yksilöinä arvosteltiin asennetta ja koiran käsittelytaitoja ja joukkueena yhteistyötä. Leiriin kuului myös leiri Match Show johon tuomariksi tuli villakoira kasvattaja ja kennelliiton nuorisotoimikunnassa töitä tekevä Saana Jansson. Urpo oli hienosti valkoisen nauhan saaneiden 5/5 ja erillisessa JH-kehässä ei sijoituttu. Empä mää mikään junnu tyyppi ookkaan. Musta tuntuu, että oon löytäny oikean tavan Urpon esittämiseen ja se toimii oikein hyvin. Pikkasen meinas Urpo väsähtää lopussa, mutta silti selvittiin!

Lauantaina 1. heinäkuuta oli leiriltä kotiin lähtö ja ennen sitä loppushow jossa palkittiin soluja ja koirakoita erilaisista asioista. Meidän solu palkkittiin leirin siisteimmästä solusta ja Teräsperä kilpailun hienosta joukkue työstä! Lisäksi minä ja Urpo oltiin Teräsperä ykkösiä!!! Sillon kun meidän nimi sanottiin niin aloin ihan oikeasti itkemään. Oikeasti me oltiin kaikista 43 koirakosta ykkösiä. Se tuntuu edelleen tosi hyvältä ja voin jopa uskoa kaiken sen hyvän mitä meistä sanottiin. Vaikka me tehtiin kilpailussa kaikkia hassuja virheitä niin silti se asenne on tärkein enkä mä ohjaajana luovuttanut missään vaiheessa.
Urpo kun ei ole se kaikkein helpoin luonteeltaan. Hyvin huomasi leirin aikana, että aina kun oltiin vapaa ajalla eli ei oltu treenaamassa niin Urpo piti paljon ääntä ja saattoi osallistua rähinään, mutta itse kun pidän pään kylmänä niin Urpo tajuaa, että ei se saavuta mitään rähinällä. Treeneissä se olikin aika hiljanen vaikkakin innostuessaan pitää ääntä, mutta en siihen viittinyt puuttua.

Leirillä kävi esiintymässä myös tämön vuoden teemana kotimaiset koirarodut ja PEKO (pelastuskoira) toiminta.

Ensivuonna uudestaan!

Postauksen kaikki kuvat ovat minun itse ottamia, ellei toisin mainita.