Urpo

Virallinen nimi: Urpo
Kutsumanimi: Urpo
Rekisterinumero: FI50796/15
Rotu: australianpaimenkoira
Väri & häntä: musta valkoisin ja tan-merkein, töpö
Syntymäaika: syntynyt 12.08.2015
Kasvattaja: ei lupaa kertoa kasvattajatietoja
Omistaja: Aamu Hautaniemi

Terveys

Lopetettu 03.07.2019

Lonkat: D/A
Kyynäret: 0/0
Selkä: VA0, SP0, LTV0
Silmät: terveet
Sydän:
Polvet:

Tulokset

Näyttelyt: 
NUO-ERI3
Toko:
121p. ALO3 
160p. ALO1 epävirallinen
168,5p. ALO1 epävirallinen

Urposta

Voi Urpo minkä meni tekemään. Tässä kerron miten päädyttiin siihen, että Urpo olisi parempi päästää pois. Minä tunsin koirani parhaiten ja tiesin milloin sen käytös oli normaalista poikkeavaa.
Urpo oli kipuillut säännöllisen epäsäännöllisesti jo junnusta asti sen lonkkia sekä hännän spondyloosia. Urpon lonkat lausuttiin kahden vuoden iässä D/A eli vakava toispuoleisuus joka vaikutti koko koiran kroppaan. Lantio alkoi vinoutua ja lihakset jumittui entistä helpommin. Tämä vaikutti ajan mittaan myös terveeseen lonkkaan.

Urpo oli selkeästi ajoittain kipeä joka näkyi jäykkyytenä, peitsaamisena, koiran lantio ja selkä oli selkeästi kuuma ja kipu näkyi myös käytöksessä. Kipulääke auttoi, mutta oma periaate ei antanut periksi, että koira joka on luotu työhön eläisi kipulääkkeiden voimalla.
Keväällä 2019 me aloitettiin treeneissä tunnetila projekti joka eteni erinoamisesti. Kesällä 2019 Urpo oli treeneissä täysin hiljaa ja sieti painetta hyvin. Oltiin siis onnistuttu erinomaisesti luomaan koiralle hyvä tunnetila ja treenaaminen oli parasta ikinä. Kuitenkin koiran selkeät ongelmat pääkopassa mm. ääniarkuus, agressiivisuus vartioinnin yhteydessä ja arvaamattomuus vaikeutti meidän arkea aivan liikaa. Osittainen syy käytösongelmille oli varmasti kipu.

Pahinta tässä on, että Urpo palasi minulle syksyllä 2018 oltuaan hoidossa vuoden, hieman muuttuneena koirana. Se ei mm. vartioinut ollenkaan, mutta sitten kaikki iski sata kertaa pahempana takaisin. Koskaan ei voi tietää mitä siellä vuoden reissulla on oikeasti tapahtunut miksi vartiointi hävisi kokonaan ja sitten palasi takaisin.

Urpon päässä kuohui jatkuvasti. Minä ja lauma oltiin Urpolle niin tärkeitä, että Urpo veti kaiken aina hieman yli sallitun. Koira ei enää vaikuttanut terveeltä ja käytös muistutti lähinnä maanista käyttäytymistä jonka osasyynä on luultavasti geneettiset ongelmat sekä kipuoireilu. Ehkä Urpo yritti kivun tilalle löytää jotain muuta täytettä ja se purkautuin mm. puremalla sivullisia ilman minkäänlaisia varoitus merkkejä.
Minun tietooni ei ole koskaan tullut, että Urpolla olisi edes huonoja kokemuksia ihmisistä ja se olikin aikaisemmin hyvin ystävällinen kaikille. Urpo ei koskaan käyttäytynyt näin omaa laumaa kohden.
Viimeisen päätöksen tekeminen oli elämäni haastavin. Mietin jatkuvasti olinko varmasti tehnyt tämän koiran eteen kaiken tarpeellisen. Rakastin tätä koiraa niin paljon, mutta samalla minun oli mietittävä omia resurssejani tarkkaan. Olisinko jaksanut jatkuvasti seisoa varpaillani koiran kanssa joka oli arvaamaton. Arki muuttui hyvin stressaavaksi minun sekä koiran osalta. Eläin käyttäytyy syystä niinkuin käyttäytyy, mutta tässä lopulliset syyt jäivät arvailujen varaan.

Urpon kanssa parasta oli ne tämän 2019 vuoden kevään onnistumiset treeneissä joista voin kiittää huippu koutseja sekä itseäni, että koiraa. Näihin käytösongelmiin oisi ollut hyvä paneutua jos koira olisi todettu terveeksi.

Koskaan ei tiedä millainen koira sitä kohdalleen osuu. Minulla ei enää resurssit riittäneet tämän koiran hyvinvoinnin parantamiseen, eikä koiraa olisi voinut terveeksi muuttaakkaan. On vaikea ennakoida kun koira ei eleillään kerro aikeistaan.

Tämä teksti on nyt lopullinen, enkä Urpon sivustoon enää jatkossa puutu. On hyvä jättää tämä tarina ihmisten nähtäville. Oikeasti te kaikki kanssaharrastajat opetelkaa tuntemaan koiranne ja tutkituttakaa terveys edes sen pevisan mukaan. Kellään meistä ei ole röngtenkatsetta tai kukaan meistä lue ajatuksia, että mitä siellä tapahtuu. Koirat ovat taitavia piilottamaan kipua. Miettikää eettisyyttä ja käyttäkää maalaisjärkeä.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton sekä kaipuu suuri sanaton.

Tämän koiran paikkaa ei kukaan voi täyttää tai korvata.Nyt ei enää kipua eikä stressiä. 
Elämäni koira, Urpo.


Kuva Aino Vakkilainen

Sukutaulu

EST JCh. & Ch. LT JCh., Tallinn Junior Winner 2013
MultiBIS C.I.B NOCH DKCH HEW-12 FIW-12 NOW-11 DKW-12 NORDW-12 KBHV-13 SEW-13 NOW-14 SEW-14 SEW-15 NORDW-15
EE & CA & LV & LT & BALT Ch.
emä: Hedda
emän isä: Holiday On Ice
EE & LV & LT & BALT MVA, LT & LV & EE & BALT JMVA, EEJV-09

0 kommenttia:

Lähetä kommentti