30. elokuuta 2017

Rin tin tin

Ensimmäinen viikko Ginin (Tsini) kanssa ohi, jos joku ei tiedä niin Gini on korvaamassa Urpoa siihen asti jotta on uuden koiran aika. Edellisestä postauksesta voit lukea miksi Urpo ei ole enään minulla.

Gini on ollut erilainen koira mihin olen tottunut. Se on siis shetlanninlammaskoira eli en ole tottunut pieniin koiriin. Gini oli pari ensimmäistä päivää tietenkin hieman epävarma, ei syönyt ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnosti paljon, mutta nyt viimeisen parin päivän aikana ollaan voitu ihan treenatakkin istumista ja kosketusalustaa.

Koira jolle ei ole koskaan opetettu mittän ei ole oppinut oppimaan saatika tarjoamaan mitään tekemistä, joten aikaa saa kuluttaa jos haluaa opettaa sheippaamisen kautta.
 Tälle koiralle silti sheippaaminen sopii paljon paremmin, koska se on muutenkin hidas ja sheippaaminen aktivoi enemmän. Enkä halua opettaa tästä samanlaista avunpyytäjää, kuin Urposta...
Urpo ei oikein ole ollut hyvä tarjoamaan asioita, koska olen aina auttanut sitä käsimerkeillä useamman kerran.

Ginin nimi lausutaan siis Tsini ja lempinimiä löytyy Sintti, Rintti, RinTin, Tintti tai TinTin. Eli älkää ihmetelkö jos aina kirjoitan eri nimillä.

(C) Eevi F.

(C) Eevi F.


Kannuslaisen kaverini kanssa saatetaapi olla menossa muutaman viikon sisällä katsomaan saksalaisia pentuja ;)

23. elokuuta 2017

Elämältä kaiken sain tai sitten en

Nyt ei enään tiedä mistä aloittaisin.. Pahin painajainen kävi toteen aktiiviselle koiraharrastajalle.

Urpolla todettiin D/A lonkat, 0/0 kyynärät, SPO (puhdas), LTV 0 ja VA 0...




No mikä tässä nyt on niin kauheaa, eikö muka D lonkkasen kanssa voi harrastaa.
Kyllähän se D lonkka rajoittaa kaiken hyppimisen. Ei PK hyppyjä, ei aksa hyppyjä eikä välttämättä edes toko hyppyjä. Jos koiralle on kisa tavoitteita niin nyt ei enään ole. Rally-toko ja fh-jälki sekä haku ovat harrastus mielessä käypiä. Ainoa laji missä voitaisiin kisata on rally..

No mikä ongelma siinä sitten on? Se että koira on kipuillut koko kevään ja kesän selkää, vaikkakin nyt uudelleen mietittynä se on kipuillut lonkkaa joka on tod. näköisesti aiheuttanut jumeja selkään jolloin myös selkä kipuilee. Olen jo aiemmin sanonut kuinka hassusti Urpo kävelee kun vas. takajalka menee aina oikean eteen eli astuu limittäin. Ja nyt lähiaikoina huomannut vinkuran ja vinon ravi ja kävely tyylin.




Kaikkein inhottavinta tässä on se, että jos asuisin omillani niin Urpo voisi hyvin jäädä sairaslomalle ja varhaiseläkkeelle ja voisin ottaa uuden harrastuskoiran, mutta kun asun täällä kannuksen koululla on todettava, että en täällä tee mitään rikkinäisellä koiralla. Täällä pääsee tekemään niin paljon kaikkea uutta ja raskaita lajeja joihin Urposta ei enään ole.

Entä jatko? Onneksi on läheisiä koira ihmisiä ympärillä ja äidilleni tästä kerrottuna pääsimme siihen tulokseen, että Urpo ei ole vielä monttu kamaa jos voisi vielä elää oireetonta elämää. Joten Urpo lähtee lauantaina äitini luokse jossa on lauma koiria ja ei mitään harrastusta tai hyppy rasitusta. Urpo pääsee juoksemaan vapaana ja kasvattamaan takapään lihaksia jotka tukevat lonkkia. Lisäksi Urpolle pidetään yksi kipulääkekuuri jonka jälkeen ei pääse rasittumaan joten siitä voisi olla oikeastikkin hyötyä. Tämän jälkeen nivelravinteita kehiin ja parin vuoden päästä uusinta kuvaus. Jos on oireeton ja mikään luustossa ei ole muuttunut voi se jatkaa kotikoiran elämää. Toki kevyttä harrastusta voi kokeilla mutta riskinä on oireiden palaaminen.





Olisi eriasia jos lonkat olisivat D/D jolloin heitto ei olisi niin suuri. D/A taas vaikuttaa koiran rakenteeseen hyvin toispuoleisesti ja rakenne saattaa muuttua hassuksi..

Olen miettinyt seuraavaa koiraa, mutta se ei ole niin kiireinen asia. Jotta en Urpon lähdön jälkeen jäisi täysin toimeettomaksi ja koirattomaksi saan ilokseni tänne äitini shetlanninlammaskoiran joka on kolme vuotias narttu. Hälle ei ole koskaan opetettu mitään joten siinä riittää projektia siihen asti kun on seuraavan pennun vuoro.

Tämä ei ole mitenkään helppo päätös mutta koiran parasta ajatellen tämä on oikein. Myös eräs eläinlääkäri oli sitä mieltä että kaikkein parasta lonkille on hyvä lihaskunto, jota ei onnistu kasvattaa vaikka kävelisi 10km päivässä, koska hihnalenkit ei auta mitään, lähinnä vaan jumiuttaa. Varsinkaan kannuksessa jossa on enimmäkseen vain asfalttia.



Blogin päivittely ei suinkaan lopu tähän ja toivon että lukemista jatketaan. Aijon kirjoitella tänne Tsinin (se sheltti) kanssa edistymisistä ja tavoitteista.

20. elokuuta 2017

Luova amis

Ensimmäinen viikko uudessa koulussa alkaapi olla pulkassa. Sanon heti, että tää koulu on tuntunut just oikeelta enkä kyllä vaihtais mihkään muuhun.
 Meijän luokka on tosi kivan olonen ja oon tutustunut jo tosi moniin ihaniin ihmisiin. Lisäksi ollaan saatu kivaa ja osaavaa treeni seuraa toisen vuoden kennelalan opiskelijoista.

Kerron hieman mitä ollaan touhuiltu, mutta kaikki ns. vaitiolovelvollisuuden täyttävät asiat eivät tietenkään kuulu tänne, kuten toisien ihmisten nimet ja koulun sisäiset asiat. Omat kuulumiseni voin kertoa avoimesti.

Me lähdettiin sunnuntaina 13.8.-17 klo 11 ajelemaan Heinolasta kohti Kannusta. Matka sujui oikeastaan ihmeen nopeasti, vaikka jouduttiin köröttelemään 80km tuntivauhtia, kun sattui tuo peräkärryllinen olemaan tavaraa mukana. Kuinka paljon sitä tavaraa muka oikeasti tarvitsee. Ison tilan tietenkin vie pieni pakastin joka oli otettava mukaan jo ihan siksi kun en enään palaa Heinolaan. 

Sunnuntaina sain kaikki tavarat järjesteltyä ja minulla on ihanan iso asuntola huone. Asumme neljän hengen solussa. Meillä kaikilla on isot koirat, mutta silti tila ei lopu kesken. Nämä asuntolat ovat ihanan avarat!

Maanantaina kävimme läpi toistemme nimiä ja sääntöjä koskien asumista ja elämistä täällä Kannuksen toimipaikassa. Iltapäivällä päätimmekin hakea koirat ja kävimme esittely kierroksen koirien nimistä ja roduista. 

Koulun jälkeen lähdimme pidemmälle lenkille kämppiksen kanssa. 
Hänen koira ja Urpo tulivat ihan hyvin toimeen. Minusta on kiva, että Urpo sai ensimmäisen koira kontaktin heti, koska sille ei kerkeä jäädä semmoinen "joka koiraan pitää tutustua" päälle. Kun se heti pääs tutustumaan jonkun kanssa niin tarve vähenee.

Tiistaina jatkettiin samoilla teemoilla kun maanantaina. Päästiin näkemään loput kennelalan opettajat ja hauskaa oli! Sen jälkeen puhuttiin taas säännöistä ja toiminta tavoista. Tiistaina iltapäivästä kierrettiin koulun alueella ja käytiin katsomassa missä on Dogness halli. Nämä ovat minulle jo tuttuja, kun olin täällä viime syksynä työjaksolla.

Koulun jälkeen käytiin treenaamassa kämppiksen kanssa koiria. Kunhan tutustuttiin kenttään ja tehtiin muutamia agility juttuja. 

Illalla menin vielä isommalla porukalla hömppä tokoilemaan. Urpolla on ollut koko viikon ihan ihmeellinen energia piikki persiissä, että sen kanssa ei vaan voi tehdä mitään paikkikseen tai rauhoittumiseen liittyvää. Ihan kiva että tehdään muutakin kuin tokoa johon minulla ikävä kyllä ei ole just nyt niin paljoa motivaatiota.. Johtuen enimmäkseen siitä, että me junnataan kokoajan samassa paikassa. En uskalla lähteä etenemään paikkiksessa ja seuruuseenkin pitäisi keksiä muita tapoja. Noutoon keksin kivan tavan, mutta ei sitäkään voi loputtomiin tehdä. 

Keskiviikkona olikin retkipäivä ja päästiin tutustumaan isolle maitotilalle joka siis toimii roboteilla eli toisinsanoen robotti navettaan. Olen kyllä ollut monessa "perinteisessä" navetassa, mutta tää oli uusi kokemus ja hieno sellainen. Sen jälkeen käytiin vielä eläinpuistossa. Ihania pieneläimiä sekä heppoja ja tuotantoeläimiä! Takasin tultua mentiin koulun laavulle grillaamaan ja jutskailemaan. 

Koirat oli olleet niin pajon yksin, että oli tehtävä jotain. Onneksi on näitä jotka osaa ohjata henkilö haussa sisätiloissa. Eli nyt päästiin tekemään hakua sisälle. Laitoin kuusi maalimiestä piilohin ja Urpo etsi todella pienillä avuilla kaikki. Edelleen se hakee multa apua ja neuvoja ja hölmönä olisi halunnut alkaa ilmaisemaan jo löytyneitä maalimiehiä jotka seisoivat meidän lähellä. Nopeasti kuitenkin tajusi mitä tehdä. Toisella kierroksella pääsi vielä ilmasemaan. Ensin suoraan ilmaisua ja sitten näkölähdöllä helpossa piilossa. 

Torstaina oli ryhmäytymispäivä, eli meidän ryhmälle oli kaikenlaisia kilpailuja ja tehtäviä jossa luonnollisesti tehtiin ryhmässä töitä. Miten sitä muutenkaan ryhmäydyttäisiin?

Ja taas kummasti eksyttiin treenikentälle, mutta tehtiinkin agilityä. Ensimmäistä kertaa Urpo teki 8 esteen rataa. Urpolla tietenkin täysin matalat rimat, kun en sitä uskalla hyppyyttää. Muutama kaverinikin pääsi kokeilemaan Urpoa ja Urpo toimi todella hyvin vierailla. Nyt on vaan se tilanne että jalat toimii ripeämmin kun aivot.  Se ei ole kovin hyvä, mutta pääasia että on kivaa ja Urpo teki kivasti irtoamisia.

Perjantai muistutti jo oikeaa koulupäivää, mutta me lähdettiin jo ajoissa junalle. Urpolle oli varattu Ouluun eläinlääkäriasemalle luustokuvaukset. Niistä täysin erillinen postaus heti kun viralliset tulokset tulee! Sen voin sanoa että hyvältä ei näyttänyt.

Sunnuntaina palasin Kannukseen ja kaverini tuli hakemaan minua asemalta. Illalla käytiin vielä treenaamassa ja siihen päättyi tämä ihana viikko! Toivottavasti vielä monta samanlaista.

Haluaisin kysyä teiltä lukijoilta, että mitä haluatte että kirjoitan? Tuntuu vähän siltä että kirjoitan todella epäselvää tekstiä. Mitä mieltä te olette?

 


12. elokuuta 2017

oon kaksi vuotias, oppimaan innokas..

Tänään lauantaina Urpo täyttää 2 vuotta. Takana on vaikeita ja helppoja kuukausia sekä tapahtumia. Ja edessä odottaa vielä monta vuotta haasteita ja iloja. 
Urpo on ollut todella opettavainen koira vaikkakin kaikki ei ole aina ollut kovinkaan helppoa. Vuoden 2017 aikana Urpo on mennyt todella paljon eteenpäin niinkuin myös minä ja kyllähän se kastrointikin asiaan vaikutti. Urposta on tullut huomattavasti rennompi kun ei enään tarvitse mennä pelkkien narttu hajujen perässä. Kastrointi tälle koiralle oli elämäni parhaimpia päätöksiä, vaikka monet varoittelivat koiran henkisen kasvun jäävän ns. kesken. 

Mutta jokatapauksessa onnea mun rakkaalle! Mihin tää aika oikein katoaa?

Ohessa Urpon kasvu kuvia pentuajalta aikuisuuteen <3


















Ensvuonna Urpo on jo kolme vuotias ;D

5. elokuuta 2017

Ohjus

Postauksen teksti on minun itse kirjoittama ja se on julkaistu myös Heinolan kaupungin sivuilla ja Heinolan nuorten kesätyöntekijöiden blogissa.

Koko kesän olin odottanut ohjaajaksi pääsyä leirille. Nimittäin koiraleirille. Olen itse ollut koiraleireillä yhteensä 11 kertaa leiriläisenä. Nyt ensimmäinen koiraleiri jossa pääsen kouluttamaan lapsia koiriensa kanssa omalta harrastus pohjaltani.
Olen harrastanut oman koirani kanssa mm. Agilityä, Rally-Tokoa, Jälkeä, Hakua, Tokoa ja muita kivoja aktiviteetti juttuja. Tällä hetkellä omia lajejani ovat Toko eli tottelevaisuuskoulutus, Haku ja erikoisjälki eli FH-jälki.

Leirillä oli paljon eri ikäisiä lapsia ja eri ikäisiä sekä kokoisia koiria. Leirillä oli yhteensä 8 leiriläistä ja 11 koiraa, mukaanlukien meidän ohjaajien koirat. Leirille oli ilmoittautunut myös pari poikaa. Se on kunnia saada koiraleirille poikia koska heitä on harmillisen vähän koira piireissä. Toivon, että useammat pojat ja tytöt kiinnostuvat koiraharrastuksista, koska koiran kanssa yhdessä tekeminen on antoisaa puuhaa ja pakolliset päivän liikunnat tulee lenkkeilyttäessä koiraa ja itseäsi säällä kuin säällä. 

Leiri alkoi 2.8. keskiviikkona. Saavuin itse ohjaajana paikalle n. klo 10 ja järjestin oman huoneeni. Mukaani minulle lähti oma koirani jonka nimi on Urpo ja sen kanssa juuri harrastan aikasemmin mainittuja lajeja. 

Ensimmäinen reipas leiriläinen saapui hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja pääsi valitsemaan itselleen parhaan sängyn ja paikan huoneesta. Muutkin leiriläiset saapuivat ajoissa ja saimme huoneet kuntoon ennen yhteisiä tekemisiä. 

noin klo 13 aloimme käymään leirin sääntöjä läpi ja pelasimme tutustumis leikkiä jossa kaikille jaettiin pelikortti jonka osoittaman luvun määrän verran sait kertoa itsestäsi asioita. Myös ohjaajat osallistuivat!
Sen jälkeen päästiin syömään herkullista välipalaa. Onneksi meillä on maailman paras kokki leirillä. Leirin kohokohtanahan on herkullinen ruoka ja yhdesssä tekeminen. 

Välipalan jälkeen päästiin jatkamaan pelejä ja leikkejä jonka jälkeen sain pitää pienen teoria osuuden koiran koulutukseen liittyen. 
Tärkeää koiran koulutuksessa on oikeanlainen palkkaaminen. Koiran koulutuksessa voi käyttää namipalkkaa eli koiralla ruoka vietillä toimiva palkka, koska koirat ja sudet yleensä pyrkivät syömään aina kun ruokaa on tarjolla. Sitä on hyvä käytttää hyväksi koirankouluttamisessa. Toinen palkkaustapa on lelu joka toimii koiran saalis- ja taistelu vietillä. Monet koirat tykkää jahdata leluja ja toiset tykkäävät vetoleikeistä ihmisen kanssa eli taistella lelusta. Kolmas tapa on kehu eli sosiaalinen palkka joka toimii laumavietin kautta. Laumavietti tarkoitta että koira tahtoo tehdä palkan eteen töitä jotta saa kehuja ja koira tuntee itsensä hyväksi ja hyväksytyksi.

Keskiviikko oli sateinen, mutta me ei välitetty siitä vaan lähdimme ulos kaatosateeseen leiriläiset koirat mukanaan harjoittelemaan istumista ja maahanmenoa sekä luoksetuloa. Kaikki olivat super hienoja ja osasivat käsitellä koiriaan hyvin ja vaikka satoi niin treeneistä jäi hyvä mieli niin kouluttajalle kuin leiriläisillekkin. 

Treenejen jälkeen oli aika päivällisen ja keittäjä oli tehnyt herkullisen pasta ruuan! 

Oli hetki pitää taukoa ja hieman tasata sykettä, olihan sitä keretty jo kaikkenlaista kivaa tehdä. 

Illalla toinen meistä ohjaajista piti luentoa koiran ruumiinosista johon oma koirani pääsi malliksi. Oli helppo käydä ruumiinosia läpi kun oli paikallaan pysyvä koira jotai sai väännellä ja käännnelllä suuntaan kun suuntaan. Leiriläiset saattoivat osata jo enemmän ruumiinosia kun mitä itse olisin saanut sanottua. Urpo pysyi hienosti paikallaan kun nameja sai syödä kokoajan.

Sitten oli aika iltapesujen ja koirien hoidon. Vapaa aikaa jäi runsaasti. 
 Myöhemmin illasta syötiin iltapala ja oli aika rauhoittua, vaikkakin ihanat leiriläisemme olivat keksineet meikata toisiaan. Luonnoksille sai nauraa ja leiriläisillä oli hauskaa. Koiratkin jo rauhoittuivat ja kaipasivat selvästi lepoa. Niin myös minä.
Torstaina olin laittanut itselleni herätyksen ajoissa jotta kerkeän käyttää oman koirani pienellä aamulenkillä ja valmistautua aurinkoiseen päivään. 
Leiriläisetkin heräilivät ajoissa ja lähtivät omatoimisesti käyttämään koiria ulkona ja toiset myös ruokkivat koiransa aamulla. 
Aamupalalla oli leipää ja herkullista puuroa. 
Aamupalan jälkeen leiriläiset lähtivät koirankiekalle eli olin vienyt kuusi kysymys lappua jotka he etsivät ja vastasivat yksin tai ryhmässä keksimiini kysymyksiin. Koirat tietysti mukana jotta saivat hieman pidemmän aamulenkin. 
Kun leiriläiset olivat koirankiekalla, lähdin tekemään jälkeä Urpolle jotta saisin leiriläisille jäljestysnäytöksen iltapäivän jäljestys treenejä varten. Oma koirani siis pääsisi näyttämään malli suorituksen. 

Leiriläiset olivat nopeasti valmiita ja päästiin aloittamaan päivän ensimmäiset treenit jotka liittyivät siihen mitä he itse haluaisivat tehdä. Monet leiriläiset halusivat koiran oppivan antamaan tassua ja kerroin heille miten sitä voi lähteä opettamaan. Koirat eivät opi päivän aikana paljoakaan ja leirinaikana ei saa koirasta valmista. 
Kukaan koira ei koskaan ole valmis, niinkuin ei ihmisetkään. Koiran kanssa riittää aina treenattavaa. 
Paikanpäällä kävi myös Itä-Hämeen toimittaja haastattelemassa leiriläisiä.
Samaisissa treeneissä koirakot pääsivät tekemään myös houkutusten higwayta jossa on siis juoksurata jonka reunoilla on erilaisia houkutuksia kuten leluja ja nameja. 
Leiriläiset loistivat ja kaikkien koirat osasivat tulla hienosti luokse vaikkakin toiset koukkasivat houkutusten kautta.

Treenien jälkeen oli taas aika syödä. 
Lounaan jälkeen leiriläiset pääsivät katsomaan kun Urpo suoritti houkutusten higwayn ja lopuksi keräsi kaikki lelut maasta.

Tähän väliin jäi vapaa aikaa ja leiriläiset pääsivät leikkimään ja pelailemaa.

Seuraavaksi oli iltapäivän treenit jossa aluksi kerroin jäljestyksestä perusasioita ja siitä mitä tehdään seuraavaksi. Pyysin leiriläiset ilman koiria ulos ja otin Urpon matkaan. Jäljestys valjaat ja liina mukanani.
Leirläiset pääsivät katsomaan kun Urpo suorittaa viiden tunnin vanhan jäljen. Urpo oli hyvin rauhalllinen ja tarkka. Lopuksi Urpo sai rapsutuksia leiriläisiltä.


Urpo jäljellä. Kuva, Virpi R.



Vein oman koirani pois ja aloittelin jäljestys treenejä ensin kolmen koirakon kanssa. Tarkoituksena oli tehdä makkararuutua jossa siis leiriläiset tallaavat ja ripottelevat nameja tietylle alueelle ja koirat pääsevät niitä etsimään oman ohjaajansa hajuista. 

Jälki treenien jälkeen koirakot pääsivät viemään koiransa yksitellen uimaan.

Välissä oli päivällinen ja sen jälkeen vielä osa koirakoista pääsivät viemään koiransa uimaan. Kaikki koirat kävivät kastautumassa. 

Järjestin työkaverini kanssa leiriläisille leirikasteen jossa leiriläiset pääsivät maistamaan mm. Multaa, etanoita, koiranruokaa ja vanhoja autoja. 
Toisin sanoen makkaraa, keitettyä makaronia, raakoja makaroneja ja suolattuja karkkeja.
Tämän jälkeen leiriläisille annettiin pitkä hihna josta kaikki pitivät kiinni ja kuuntelivat ohjeita. Matkan varrella oli mm. Koirankakkaa, ojia, piikkilankaa ja lopussa he saapuivat metsänhengen majaan jossa silmät sai avata. Ei, emme olleet tuoneet tallattavaksi koirankakkaa, mutta mielikuvat olivat varmasti kiintoisat.

Leirikasteen jälkeen oli minun vuoro pitää teoriaa koiran ensiavusta. Käytiin läpi mitä kuuluu koiran ensiapupakkaukseen ja mihin esimerkiksi haavanhuuhtelu aineita saa käyttää. Leiriläiset pääsivät tekemään toistensa käsiin tassu siteitä. Leiriläisillä taisi olla hauskaa tai ainakin paljon käytännön tekemistä.

Teoriatunnin jälkeen oli aika sanunan ja uimisen. Kaikki lähtivät rantaan ja otin Urpon mukaan leikkimään ja treenaamaan. 

Tulimme takaisin päärakennukseen ja puhuimme päivän tapahtumista ja siitä mikä oli parasta siinä päivässä. Myöhään illalla menimme vielä kotaan paistamaan makkaraa ja juttelemaan kaikenlaista. 
Kodan jälkeen oli aika iltapesujen ja koirien ulkona käytön sekä ruokinnan.
Kaikki olivat jo niin väsyneitä että uni tuli jo pian.
Perjantain aamurutiinit toimivat samalla tavalla kuin torstain. Mutta tälläkertaa ei ollut koirankiekkaa vaan yksi kerrallaan pääsivät tekemään agilityä. Koirat olivat jo todella väsyjä joten tehtiin sen verran kun omat koirat jaksoivat. 

Treenien jälkeen siivottiin kaikki yhdessä ja sitten viimeinen leiri ruoka jonka jälkeen leiriläisten oli aika lähteä kotiin.
Minulle jäi todella hyvä fiilis leiristä ja olisin valmis ohjaamaan lapsia uudestaankin koiran kouluttamisessa.
 Olen haaveillut Kannuksen Kennellinjan jälkeen Nuoriso ja Vapaa-ajan ohjaajan koulutuksesta ja unelmana olisi yhdistää nämä kaksi asiaa jotenkin toisiinsa. 
Vielä en tiedä, että miten. Vaihtoehtoja on monia niinkuin myös ammatti tutkintoja.